enska tunnilla

Kuvat on kaukaa mutta näkee niistä ainakin että joku siellä istuu.

Enska oli jo kotona sen näköinen että mitä jännää nyt tapahtuu kun koppia laitettiin auton perään. Lastaus sillalla se taas seisoi ja katseli että oletko nyt ihan varma että tuonne minun on noustava. Kassu pukkasi vähän pepulle ja nousihan se sitten ilman enempiä mukinoita kyytiin. Alku viikolla tiet olivat alkaneet jo sulamaan, mutta nyt satoi taivaan täydeltä räntää eikä keli kyllä ollut mitenkään paras mahdollinen tunteiluja ajatellen. Hännisten piha oli koppeja täynä joten jätimme tien toiselle puolelle oman koppimme ja talutin enskan sitten talliin odottamaan omaa vuoroaan. Laura ja kasi tulivat seuraamaan että tuleeko sitä kakkua saatavaksi enskan ansiosta.

Tallissa enska meinasi olla rauhatan jo kiljui ja pyöri niin paljon että kerkesi saamaan itsensä jo ennen tunnin alkoa ihan hikeen. Oliivi kolmipalan vaihdoin tavalliseen nivel-kolmipalaan ja tämä olikin ihan oikea ratkaisu silä se on kapeampi ja istui suuhun muutenkin paremmin. Toisen ryhmän lopettaessa ja tehdessä loppu käyntejä, minä talutin enskaa maasta käsin kentällä ja voi sitä esityksen määrää kun piti kaula kaarella ja häntä soihtuna tansahdella että kaikki varmast nyt näkivät pikku-prinsin. Toinen ryhmä poistui sitten kentältä ja minä taluttelin vielä muutaman kierroksen ennen kuin nousin selkään. Virve kysyi että tarvitsenko apua selkään nousussa ja naureskeltiin sitten että eihän minulla kukaan ole kotona auttamassa mutta otetaan mielellään kyllä apu vastaan ja rauhassa maltoi nuori mies odottaa että mamma pääsi selkään.

Alkuun muut ratsastivat hevosiaan eteen alas pyreäksi ja kuulolle, kaula sisälle taivutettuna. Enska keskittyi kulkemaan tasaisesti pohkeestani eteen ja tulemaan tasaiselle tuntumalle molemmille ohjille. tätä tehtiin niin käynnissä kuin ravissaki molempiin suuntiin. vasen kierros oli meille vähän hankalampi ja enska olisi halunnut liikua ulospäin asettuen ja punkemalla sisä pohjettani vasten.. Muutaman kerran varovasti sisä pohkeella syssätessä alkoi runkokin suoristua. Kentän pohja oli aika kova mutta kenttä oli onneksi tasainen joten päästiin käymään rauhassa kaiki askellajit läpi. Pikkasen nuorta miestä jänitti läheltä menevät muut hevoset mutta kaikki antoivat meille hirveän kivasti tilaa joten saatiin ihan rauhassa totutella muitten seuraan.

Siiryimme tulemaan suoralla linjalla puomeja ja olin varautunut että enska voisi nuoren hevosen tavoin katsoa ja ehkä jopa pyshty ihmetelemään tikkua maassa. mutta ei se oli tosi motivoitunut ja mielissään ja ravasi hienosti yli ihan kuin olisi aina tätä tehnyt. Suora linja olikin enskan mieli homma ja se imi itseään puomilta toisele. Tätäkin tehtiin molemmista suunista ja vasempaan kierokseen enska näki isolla tiellä lasten vaunuja työntävän naisen ja olisi halunnut jäädä niin sitä katsomaan eikä ymmärtänyt yhtään mitä se mamma nyt yrittää saada katsomaan jonnekkin linjan suuntaan kun tuolla on jotain noin mielen kiintosta. Lopuksi virve laittoi pienen ristikon puomien kohdalle linjalle ja enska tuli siitäkin yli molempiin suuntaan kun vanha tekiä. ensimäisellä yrittämällä ristikon kohdalla virve kerkesi huuta että älä katso alas niin enkö minä totta kai katsonut alas. Lopuksi nostin laukaa uralla molemat suunat läpi ja muut ryhmäläiset menivät vielä ratana tehtävää. Hirveän hyvä fiilis ja olen niin ylpeä pienestä kiljukaulastani.