viel'ä muutama kuva pläjäys.

                                                                            Aapo <3

                 enskalla on tässä just semmonen ilme että olinpa mainoa, huomashan kaikki :D

Kuva Pläjäys :)

                                                                           aapo

                                                                            aapo

LEvälän tallilla käymässä.

Heräsin  tänä aamuna jo viiden aikaan sillä en saanut unta. Aloin käymään ratoja vielä kerran läpi sillä olimme menossa juvalle, Leväläntallille seurakisoihin. Youtubea apuna käyttäen ja paperille piirtäen muistin kuin muistinkin molemmat radat mitä minun oli tarkoitus mennä. Enska lähti kinkereihin mukaan harjoittelemaan uudella paikalla oloa ja näkemään vieraita hevosia. Enska menisi perusmerkin koulu ohjelman ja olin kyllä jo mielessäni varautunut että nuori sälli voisi olla niin ihmeisään uudesta paikasta ja hälinästä että laukat ei vältämättä nousisi tai voisi olla muuten jännitynyt. Olin edellisenä iltana tehnyt listan mitä tarvitaan mukaan niin omista kuin enskan varusteistakin.

Olin jo herättyäni heti käynyt juottamassa ja antamassa aamu heinät hevosille eteen että enskakin varmasti kerkeäisi syödä jolloin matkaan ei tarvitsisi tyhjällä mahalla lähteä, sillä tiesin että siellä se ei malttaisi syödä vaikka heinä verkko täytetiinkin matkaan. Letitin ja puunasin nuoren miehen ja se nukkui ja nautti huomion saanistaan. Olimme lähdössä liikkeelle koko perheen voimin joten uki hoiti eväät meille matkaan. kaikki valmista ja kerrankin oltiin ajoissa lähdössä liikeelle ja kello näytti 8:20 kun olimme saaneet enskan autoon ja lähdimme pihasta.

Kisa paikalla enska oli vähän levoton ja hermostunut ja kerkesin ajatella että olikohan tämä nyt ollenkaan hyvä idea. Selkään kun pääsin niin se rauhoittui ja esitti yllätävän kivoja pätkiä. Kenttä oli hieman toisesta päästä pehmeä joten enskaa prinssinä allötti tämmöinen ja oli jännitynyt kunnes taas päätti että ei tässä mitä. Tuomarille huikkasin että tämä on nuori hevonen ja tultiin vaan saamaan kokemusta että meillä ei välttämättä laukat nouse ja voidaan olla vähän jännä kakka housussa. rata alkoi ihan hyvin käynissä sisään ja enska hieman kiemurteli linjalla mutta ok kuitenkin muutamia hyviä ravi pätkiä oli joissa meinasin haljeta onnesta. Laukat kuten arvasin eivät ihan pisteiden kohdalla nouseet mutta nousivat sitten kuitenkin. ja loppu tervehdykseen tulo oli suora ja rento oli ihan älyttömän hyvä fiilis. Siinä sitten taluttelin ja odottelin että minun vuoroni tulee ystäväni Hennan, Aapo hevosella A:merkin ohjelmassa. Siinä sitten meinasi odotellessa mennä nämä poni tammat ratsastajineen aika läheltä nenän alta ja kotona oli jo kiimaisia tammoja ja nyt uusia hajuja niin nuori mies meinasi ottaa kipinää ihan kunnolla joten totesin että nyt saa mennä kaulapannasta seisomaan koppin kinitettynä ja katsella siitä muita. Muutaman koikka loikan se siinä sitten seistessään tasasin väli ajoin pomppikin mutta ukin siinä lopussa sille jutellessa ja enskankin huomatessa että ei tässä auta kuin odotella rauhoitui sekin jo seisoskelemaan. ihmisen lähtiessä sen vierestä se vähän huolestui ja alkoi kuopimaan joten uki olikin sitten enskan seura neitinä sinä aikana kun minä menin aapolla.

Aapoa en ole ennen ratsastanutkaan ja oli näin olen selästä käsin uusi tuttavuus vaikka muuten olen kyllä tämän kaverin kanssa tekemisissä ollut. Verkassa jo huomasin että aapoakin vähän tahmatutti pehmeät kohdat ja valitettavasti aivan minusta johtuvista syistä en saanut aapoa liikumaan niin tahdikaasti ja tasaisesti kuin olisin halunnut. prosenteja saatiin 57,05% ja oltiin kolmansia, kolmesta :D Mutta läpi päästiin ja tästä on hyvä parantaa Laitan kuvia myöhemmin kunhan saan niitä. Videota en tiedä kehtaanko tänne julkasta oli nimittäi taas semmoista istunnalla ja pohkeella rävellystä että.. :P :D. Kiva päivä hyvässä seurassa.

Löysäilu pväivä (ainakin hevosilla)

Enska vietti hyvin ansaittua vapaa päiäänsä tänään auringon paisteesta nauttien. Päivällä on niin lämmintä että ihan hikitippuu ja yöksi sitten saa pukea toppaloimea vielä päälle, mutta kyllä se kesä sieltä jo kohta tulee. Tänään saattekin muutamia kuvia sillä kirjoitetavaa ei ole mitään mielen kiintoista :D

Leevi vartio että tulee puhdasta jälkeä kun hevosia puunattiin.

 

kaverukset :)

 

 

kaunis Lindani.

 

                                   onko tää nyt se ilme millä tytöt hurmataan :D

                                            Enska auringon otto kivi.

                                                                   <3

                                              Laama eläin joogaa vai onko se sittenki kiraffi ?

                                                       Söpöin :)

                                                                            :)

                                                MAilman paras kisu.

Sen verran sain aikaiseksi että ilmoitin enskan nyt sinne kyvyt esiin tilaisuuteen. Jännitää ihan hirveästi :)

Esittelemättä vol:2

Mäkelän Jero.
Appi-ukkoni ja ukkoni ori poika joka ravihevosen virassa toimii. (haaveilen tästä joskus ratsua)

Sitten on vielä Lämpös ruuna ja ori Facir ja Kirppu.

 

Fakiiri

Esittelemättä

Vielä on esittelemättä kissa Leevi. Leevi on kaksivuotias kolli ja maatiaiskissa rodultaan. Leevin olen saanut puolisoltani Ukilta syntymäpäivä lahjaksi. Tämä kisu onkin taitava hiiren pyydystäjä ja aivan täysin minun kissa. Muutkin ihmiset käyvät silloin jos minä en ole kotona. :D

ja siellä oli metso ja pupu ja yli innokas koira...

Eilen lähdetiin taas maastoon koska kentälle ei varmaan seuraavaan kahteen kuukauteen mahdu ollenkaan. Enska oli jo tarhasta ottaessa paljon rauhallisempi ja harjatessa roikotti päätään alahuuli pitkällä, sitä on niin ihana harjailla kun se selvästi siitä nauttii. Linda esm: ei pidä sen mahan harjauksesta olenkaan ja on hyvin herkä sille kuinka kova tai pehmeä harja on. ( kunnon tamma :) Tänään pistin pinteleiden sijaan suojat ja suitsiminenkin oli tänään helpompi homma sillä nuori herra otti mukisematta tavarat päälensä ilman minkään näköstä venkoilua.

Lähdetiin matkaan ja jo selkään noustessa se seisoi hyvin paikalaan ja odotti että olin päässyt kyytiin ja saanut kalasteltua jalustimet ennen kuin lähdetiin matkaan, päästiin ehkä 100 m eteen päin kun enska alkoi katsella metsään ja meidän roki koirahan se oli siellä luun syönnissä. Vähän jännitelllen sitten se kohta ohiteltiin mutta roki totesi että voihan kehvatsu ne lähtee lenkille, mie haluun kans. Siinä sitten komensin rokia pysähtymään ja se jäi kiltisti paikalleen kunnes kutsuin sen kuitenkin sitten mukaan. Eilisen maaston jälkeen mietin hetken ottaako enska kipinää nyt puskissa rymyävästä koirasta joka saataa ilmestyä milloin eteen ja milloin taakse puskasta, mutta sitten totesin että parempi on tottua sillä minä yleensä aina otan jonkun meidän koirista mukaan ^^lenkille^^ kun olen ratsastamassa. Yleensä koira on juurikin Roki sillä se osaa pysähtyä ja jäädä paikaleen käskystä ja vaihtaa sanalla *toinen laita* tien toiselle puolelle. Vastaan tulevat koirat ei ole ongelma sillä se uskoo sanaa ei mene ja ohita mysökin. Ainut rokin huono puoli on että jos siitä sattuisi jänis ihan nenän edestä ponkasemaan juoksuun se menettäisi ainakin hetkelisesti korvansa ennen kuin se
* PERKELE TAKASIN* käsky uppoaisi kaaliin.

Tänään vaikka koira oli olevinaan muutaman kerran pelotta ei tullut enkalta kun muutama hassu pupuloikka. Ensimmäisellä laukka suoralla huomasin että se jo odotti vähän kuumuen että joko mennään ja päätinkin tästä syystä vaan ravata ettei se alkaisi joka kerta ennakoimaan ja käymään kierroksilla. Vasta seuraavan laukka  suoran alussa pyysinkin sitä laukaan ja olin tosi mielissäni sillä se nosti hienosti pohkeesta jo laukan ja sain siirettyä sen välissä raviin ja pyysin toistakin laukkaa ja sekin nousi hyvin. Siirsin sen käyntiin ja ajatelin että mennään pitempi lenkki ja kävellään samalla enemmän. Suurimaksi osaksi enskan ja minun maastot koostuvat pitkistä käynti jaksoista, käyn kyllä kaikki askellajit läpi mutta en halua silti liikaa rasitaa kasvavia niveliä ja lihaksistoa joten käynti painotteiset maastot ovat juuri riitäviä. Juuri kun sain rennon ja hyvän käynin ja pääsin antamaan ohjaa niin eikös sieltä puskasta leihahtanut akka mehtoja pölähdyksenä. Tuntui että enska tippui ainakin metrin verran alas päin mutta kilttinä miehenä ei muuten hätkähtänyt ja herra vain pärskähti ja jatkoi tyytyväisenä kävelyään.

Siin aivan ihana auringon paiste ja hieman vielä oli lunta noilla metsä teillä jossa autot ei ajele. Pajun vitsat ovat jo täydessä nupussaan ja muutenkin ilmassa on jo kevään tuntua. Mustarastaita nähtiin ja muitakin pieniä lintuja oli oikea liverrys konserti koko reissun ajan. Roki uskaltautui jo mennä enskasta ohi ja nuori herrakaan ei jaksanut enää kiinitää koiraan mitään huomiota. Hieman siinä katselin että kylläpäs alkaa koira käyttämään kirsuaan että onkohan joku metsän eläin lähistöllä ja hevosen selästä käsin tein muutaman kontrolli käskyn että koira kiinitti taas huomionsa enemmän minuun kuin hajuihin. siitäpä se pupu sitten loikkasi ja niin lähti koira ja pupu kun tykin suusta enska pysähtyi jakatsoi ihmeesään että mihin se kaveri pinkoo ja otti siinä järkytyksestä toivutuaan muutaman shetikka ravi askeleen. Karjaisin sitten ihan kunnolla että * TÄNNE* niin sieltähän se karvakorva luikki vähän nolon näköisenä että joo,joo, älä mutsi huuda. Loppu matka sujuikin ilman kommeluksia ja vielä kerran ravatiin pitkä ylä mäki ylös ja laukattiin pieni pätkä hienoa ja rauhallista harjoitus laukaa. Enska oli tosi hienosti ajoittain kuulolla ja se hakee itse hyvin perään antoon mitä tuon ikäisen ei tarvitsisi vielä edes tehdä ja minä pyrinkin ratsastamaan tuntumalla mutta antaen hevosen liikua vapaasti ja isosti eteenpäin. Aivan huikea fiilis sillä se on niin mahtava nuori mies, rakastan sitä ihan älyttömästi.

Pari isoa puroa oli lenkimme varella ja sieltä se jo vapaasti ryöppysi ja pulpusi mutta enska ei välittänyt siitä mitään. ainoastaan isot kivet puiden takana aiheuttivat kaulakaarella kuikuilua että mikä siellä on mutta ei pysähdellyt vaan jatkoi siitä kävellen ohi. Kotona harjasin uudestaan katsoin kaviot ja enska pääsi päivä heinille ulos. Roki paineli ressun viereen aurinkoa palvomaan ja lepäilemään lenkin jäljiltä.

Lindan ja Vietsun harjailin läpeensä ja niistä kyllä lähtee karvaa niin paljon että ei ole tosikaan. Tuntui vielä illallakin että olisin karvapalloja yökkinyt :D Kyvyt esiin kenkerien viimeinen ilmottautumis päivä lähenee ja en vieläkään tiedä mitä teen sen asian kanssa. Sunnuntaihin aikaa päätää katsotaan mitä käy.

Loman jäljiltä.

Enska on virven tunnin jälkeen saanut olla kasvu/lepo lomalla nyt viikon verran ja mitä olen tarha käyttäytymistä seurannut niin on virtaakin kertynyt päivien kuluessa. Eilen olikin ihanan keväinen auringon paiste ja ajatuksena oli juoksuttaa nuori mies ennen selkään kiipeämistä. Ajatuksena oikeinkin kiva mutta toteutus ei nyt ihan mennyt putkeen. Meillä on nyt urakalla kaadettu puita ja aloitettu poltopuiden ja lautojen sahaus että saataisiin tuon ikuisuus projekti talli valmiiksi, joten kenttä on ihan täynnä tukki puita työ koneita ja ennen kaikkea lillinkiä. Joten laitoin enskan valmiiksi ja poika oli jo tarhasta ottaessa kaula kaarella ja etunne kevyenä, joten arvasin että voi olla tänään vähän erilaista menoa kuin yleensä. Laitoin joka jalkaan pintelit ja bootsit ja muut omat vermeet ja lähdettiin matkaan. Pääsin selkään niin enska aloitti näyttämällä minulle että kyllä hänestäkin rodeo hevosen piirteitä löytyy, pystyyn,pukki,peruutus ja päänpuistelua levade eteen ja pohkeen väistöä sivulle.  Laitoin vain pohkeet paremmin kiinni ja käskin heti ravata reipaasti eteen. Alku käyntejä ei tullut sillä tuossa vaiheessa kun hevonen on jännittynyt kuin vieteri ukko ja näyttää sen ei toivotulla käytöksellä paras tapa on pyytää päätäväisesti hevosta eteen.

 Tämä hetkeksi auttoikin ja päästiin koti pihan tammojen  hajujen luota edemmäs kunnes tuli ala mäki missä pyysin käyntiin, Enska veteli mulliloikaa, alamäen alas ja alhaalla vielä pystyyn ja takajalkojen varassa ympäri. Nyt napsautin jo aika reippaasti jalalla ja käytin ääntä ja maistkutin enskan eteen ja ravattiin jälleen pieni pätkä ylä mäkeen ja tunsin kuinka se alkoi jo vähän rentoutua, kunnes tulimme naapurin pihan viereen mistä tiekin menee jolloin enskan siirsin käyntiin ja pikku heppa ei olisi maltanut millään kävellä vaan nöpötti pikku ravin ja käynin sekoitusta eteen päin. Nyt tuli pitkä ala mäki osuus jonka ratsastin reipasta käyntiä eteenpäin enska vähän protestoi tikutamma ja heittelemällä päätään ja kiemurtelemalla pohjettani vasten. Päästiin kuin päästiinkin ala mäki alas ja sitten taas uusi ylämäki.(Miten nämä maastot onkin vaan ala mäki ylämäkeä ) Tässä pyysin ravia mutta enska tarjosi laukkaa ja käytiinkin keskustelu kumpi se on ja sain kun sainkin sen ravaamaan mäen loppuun jonka jälkeen taas käyntiin ja alamäki päätä viskoen, harvinaisen inhottava tunne kun hevonen heitelee päätään alamäessä.

 Nyt päästiin vihdoin ja viimein pitemmälle suoralle josta pyysin alun ravia sillä tie vaikutti hieman pehmenneeltä, tie kesti kuitenkin hyvin ja pyysin enskan laukaamaan jonka se nostikin hienosti mutta  alkoi mullitamaan heti nostetuaan. Enskalla on yleensä lampaankarvainen panssari vyö käytössä, mutta koska tämä vyö oli pesussa oli meillä tavan pansari vyö ja huomasin että en ehkä ollut kiristäntänyt vyötä niin paljon kuin olisi pitänyt sillä satula valahti hieman eteen. Joten johtuiko mullitus lomasta vai satulan eteen valahtamisesta en voi satavarmana sano. Tai sitten tässä oli kyse vähän molemmista, nostin vähän ohjaa ja painoin jalan tiivimin kiinni ja enska jatkoi nyt normaalisti laukaa kunnes itse siirsin sen takaisin raviin ja siitä käyntiin. hetken käveltyämme tulimme kaatuneen puunrungon luo joka oli sahattu tieltä pois. Pysäytin enskan siihen ja tulin als selästä korjatekseni satulan paikkaa ja kiristääkseni vyötä enemmän. Enska odotti kiltisti mutta sitten se kauhea kuola alkoi kutitaa suuta ja pitihän minun kaivaa rätti taskusta ja pyyhkiä samaa suupielet. Enska inhoaa tuota kutiamista mikä tulee suupieliin vaahdon kertyessä, se on semmonen herkkä poika. Nostin jalkaa jalustimeen ja eihän siinä nyt ois enää maltanut seisoa mutta muukaan auttanut kun käänsin päätä hieman sille puolelle mistä olin nousemassa kyytiin. Tämä on hyvä kikka jos on nuori tai muuten säikky/virtava hevonen saada se kestämään paikoilaan ja odotamaan vähän rauhalisemmin että ratsastaja on kyydissä.

 Soratie osuus alkoi tämän puun jälkeen ja kävellä lönkötimme sen kohdan ohi kunnes alkoi taas hiekka tie jossa pyysin jälleen ravia ja ensa tarvosi minulle laukaa, pyysin herran takaisin raviina ja sain pukauksen palkakseni mutta siirtyi kuitenkin. Enska mielelään laukkaisi maastossa ja taas kentällä se ei meinaa nostaa laukkaa vaan jää jopa liiaaksi pohjetta vasten makaamaan. Jatkoimme ravia autio talolle asti jossa pyysin enskan käyntiin ja käänyimme siinä pistonpäässä ympäri ja aloimme palaamaan kotiin päin. Nyt oli jo huomattavasti rauhalisempi ja sain antaa jo pitempää ohjaa että herra sai venytellä kaulaansa. Kunnes tulimme risteys kohtaan tiessä ja enska koitti levade loikalla ja nopealla käänöksellä saada tasapainoni irtoamaan. nyt jo nappasin vähän raipalla kaulalle ja pyysin sitä peruutaman ja siitä reipasta käyntiä eteenpäin. Enska tyytyikin kohtaloonsa ja käveli nätisti kunnes tulimme suorapätkä alkuun jossa oli hieman pehmenyt tie ja vesilätäkö missä oli jää vilä pinnassa. Enska astuikin tähän jää kohdan päälle ja se murtui räsähtäen ja vettä roiskahti enskan masuun asti jolloin se ponkaisi kaikki jalat ilmaan ja pukitti selkä köyryssä kun vähän taisi reppana säikähtää. Oikea jalustin irtosi jalastani ja painoni heilahti vähän  vasemmalla mutta ei onneksi vakavempaa nauratti itseäni hirveästi. Loppu matkan enska käveli kiltisti kotiin ja oli jo enimmät virtansa purkanut. Tallissa otin varusteita pois  ja voi sitä kutinan määrää jonka hiki aiheutti. onneksi harjaus helpotti pikku pojan oloa ja siinä se päätä harjatessa laitoikin päänsä kainalooni ja nautitiin hetki vain toistemme seurasta. Vaikka aurinko on lämmin ja on plussa asteita tuuli on vielä  sen verran kylmä että laitoin enskalle kevyen toppiksen päälle ettei nuoren miehen lihakset pääse kylmetymään ja mene ihan jumiin koo vaavi.

Hiljaista on..

Enska on saanut olla nyt viikon ihan vaan tarha levossa ja varmaan huomenna palataan taas takaisin töihin. Kävin viime perjantaina tuomaroimassa harjoitus koulu kilpailuja ja tänään kävin vakkari tyhmääni hyppyytymässä ja ratsastin suvari, tammaa. Ensi viikonloppuna olisi juvalla seurakoulu kilpailut ja tätä ajatelen suvarin kanssa harjoiteltiin, käynistä laukan nostoja jotka kuuluvat c-merkin koulu ohjelmaan. Vähän oli tamma säpsympi mitä normaalisti mutta loppua kohden parempi ja sitten vaihetiinkin omistaja itse selkään. Kentän kunto oli ihan super tänään ja toivottavasti kestääkin näin hyvänä. Ensikuussa olisi ne kyvyt esiin karkelot ja olen nyt kahden vaiheilla ilmotanko enskaa mukaan vai en. Mutta näistä tietoa myöhemmin ja huomenna takaisin sorin ääreen :)

enska tunnilla

Kuvat on kaukaa mutta näkee niistä ainakin että joku siellä istuu.

Enska oli jo kotona sen näköinen että mitä jännää nyt tapahtuu kun koppia laitettiin auton perään. Lastaus sillalla se taas seisoi ja katseli että oletko nyt ihan varma että tuonne minun on noustava. Kassu pukkasi vähän pepulle ja nousihan se sitten ilman enempiä mukinoita kyytiin. Alku viikolla tiet olivat alkaneet jo sulamaan, mutta nyt satoi taivaan täydeltä räntää eikä keli kyllä ollut mitenkään paras mahdollinen tunteiluja ajatellen. Hännisten piha oli koppeja täynä joten jätimme tien toiselle puolelle oman koppimme ja talutin enskan sitten talliin odottamaan omaa vuoroaan. Laura ja kasi tulivat seuraamaan että tuleeko sitä kakkua saatavaksi enskan ansiosta.

Tallissa enska meinasi olla rauhatan jo kiljui ja pyöri niin paljon että kerkesi saamaan itsensä jo ennen tunnin alkoa ihan hikeen. Oliivi kolmipalan vaihdoin tavalliseen nivel-kolmipalaan ja tämä olikin ihan oikea ratkaisu silä se on kapeampi ja istui suuhun muutenkin paremmin. Toisen ryhmän lopettaessa ja tehdessä loppu käyntejä, minä talutin enskaa maasta käsin kentällä ja voi sitä esityksen määrää kun piti kaula kaarella ja häntä soihtuna tansahdella että kaikki varmast nyt näkivät pikku-prinsin. Toinen ryhmä poistui sitten kentältä ja minä taluttelin vielä muutaman kierroksen ennen kuin nousin selkään. Virve kysyi että tarvitsenko apua selkään nousussa ja naureskeltiin sitten että eihän minulla kukaan ole kotona auttamassa mutta otetaan mielellään kyllä apu vastaan ja rauhassa maltoi nuori mies odottaa että mamma pääsi selkään.

Alkuun muut ratsastivat hevosiaan eteen alas pyreäksi ja kuulolle, kaula sisälle taivutettuna. Enska keskittyi kulkemaan tasaisesti pohkeestani eteen ja tulemaan tasaiselle tuntumalle molemmille ohjille. tätä tehtiin niin käynnissä kuin ravissaki molempiin suuntiin. vasen kierros oli meille vähän hankalampi ja enska olisi halunnut liikua ulospäin asettuen ja punkemalla sisä pohjettani vasten.. Muutaman kerran varovasti sisä pohkeella syssätessä alkoi runkokin suoristua. Kentän pohja oli aika kova mutta kenttä oli onneksi tasainen joten päästiin käymään rauhassa kaiki askellajit läpi. Pikkasen nuorta miestä jänitti läheltä menevät muut hevoset mutta kaikki antoivat meille hirveän kivasti tilaa joten saatiin ihan rauhassa totutella muitten seuraan.

Siiryimme tulemaan suoralla linjalla puomeja ja olin varautunut että enska voisi nuoren hevosen tavoin katsoa ja ehkä jopa pyshty ihmetelemään tikkua maassa. mutta ei se oli tosi motivoitunut ja mielissään ja ravasi hienosti yli ihan kuin olisi aina tätä tehnyt. Suora linja olikin enskan mieli homma ja se imi itseään puomilta toisele. Tätäkin tehtiin molemmista suunista ja vasempaan kierokseen enska näki isolla tiellä lasten vaunuja työntävän naisen ja olisi halunnut jäädä niin sitä katsomaan eikä ymmärtänyt yhtään mitä se mamma nyt yrittää saada katsomaan jonnekkin linjan suuntaan kun tuolla on jotain noin mielen kiintosta. Lopuksi virve laittoi pienen ristikon puomien kohdalle linjalle ja enska tuli siitäkin yli molempiin suuntaan kun vanha tekiä. ensimäisellä yrittämällä ristikon kohdalla virve kerkesi huuta että älä katso alas niin enkö minä totta kai katsonut alas. Lopuksi nostin laukaa uralla molemat suunat läpi ja muut ryhmäläiset menivät vielä ratana tehtävää. Hirveän hyvä fiilis ja olen niin ylpeä pienestä kiljukaulastani.

Liukkaita teitä ja kiljuvia oreja.

Oria kun otin tarhasta niin kyllä huomasi että oli pojalla ollut parin päivän mittainen loma. Kaula oli niin kaarella kuin joutsenella ja piti kuuluttaa niin että koko tienoo raikui että täällä minä olen. Siinä minä sitten tallin käytävällä harjailin ja laitoin vehkeet valmiiksi. Suunittelin juoksuttavani poitsua kentällä mutta sinne kun päästiin nii oli osaksi ihan muta velliä ja osaksi sitten aivan jäässä. Joten siksipä siirytiin takaisin talliin jossa vaihdoin enskalle satulan, juoksutus vyön sijaan paikalleen ja hain itsell eni kypärän päähän. Mieheni oli metsä koneella kaatamassa puita tien vierestä ja enska vain marssi kilttinä poikana siitä ohi. Kuinka moni muu voi sanoa kolmevuotiaasta hevosestaan että se ei välitä isoista työ koneista tai kaatuleivista puista tuon tai vaalista. Tarkoitus oli käydä hiitti suoralla päästelemässä enimpiä höyryjä pois, mutta kuinkas sitten kävikään.

Suoran alkuun kun päästiin totesin sen olevan ihan lillinkiä. joten jatkoimme käymä jalkaa minun optimistina ajatellessa että kyllä kohta tie muuttuu. Muuttuihan se mutta ei ainakaan paremmaksi sillä nyt tie oli ihan peili jäässä. Tulin alas selästä ja talutin peltojen viertä liukaiden kohtien ohi ja nousin sitten takaisin kyytiin Yksi lyhyt ravi ,laukka pätkä saatiin alle ja sitten piti pohjan epä vakauden takia käydä taas jalka mieheksi. Tässä vaiheessa olin jo ihan naatti sillä enskalla on kävellessä tapana nojata minun käteeni jos sitä vähän jännistää.

Päästiin kuin päästiinkin pois hiitikseltä kävelemään sulalle tielle. Ja eikös sieltä tullut  appi-ukkoni ravihevosellaan jerolla ajellen vastaan. Molemmat orit möyrähtivät ja lähtivät etusillaan heiluen toistensa ohi. Pääsi minultakin muutama ärräpää siinä vaiheessa. Mitään ei onneksi sattunut enemmänkin huvitti jälkeen päin kun pienet miehet huuutaa molemmat tien toisella puolelta toisilleen ennen kuin matka jatkui.

Kotia päästyäni hoidin pikku miehen tarhaan ja aloin pakkailemaan kamoja valmiiksi, seuraavan päivän haajasen virven silmän alle menoon. Vähän jänskätti mukavalla tavalla masusta kun mietin että miten tuo nuori urho tulee käyttäytymään. siitä kohta lissää :)

varsan kanssa maastoon jälleen.

Tänäänkin mentiin sama lenkki enskan kanssa kuin eilen. Huomattavasti oli tasaisemman oloinen tänään vaikka keli oli auringon paisteesta huolimatta hyvin tuulinen. Aivan mahtava hevonen siitä vielä tulee tuntuu etten voi hehkuttaa tarpeaksi. Ei se mikään suuriliikeinen liito kavio, tule koskaan olemaan mutta siinä on sitä jotain silti mikä minua sykähdyttää. Laukaa nostaessa oli taas pienen mulliloikan makua mutta reipaalla eteen ratsastuksella tästäkin päästiin ja toisen laukan nostetuani ei tätä ongelmaa enää ollut vaan minulla oli allani oikein iloisesti kiihdytelevä ferrari joka kuitenkin tuli pyytäessä hitaasti takaisin. Isolle tielle tultaessani talutin taas maasta käsin sillä nuo autot vielä hieman nuorta miestä jännitävät, on kyllä niin mahtava fiilis. Vielä on kuitenkin sen verta liukasta että tuntuu ettei enska ihan sitä parasta raviaan uskalla ainakaan ratsain esittää. Viikon loppuna menemme ekaa kertaa kentälle ratsastamaan ryhmässä, katsotaan mitä siitä tulee ja kuviakin olisi tällä kertaa luvassa. Ennen sitä koitosta saa nyt nuori mies nautiskella vaan olostaan ja syödä hyvin :)

Enskan kanssa maastoon.

Tänään otin enskan tarhasta ja puolenvuoden tauon jälkeen nousin selkään ja lähdimme maastoon. Olin varauunut intopinkeään varsaan mutta selkään nousu ei herraa hetkauttanut. Matkan aloitimme reipaassa käynissä muistelen pidäteitä ja aina ala-män tullessa tulin pois selästä ja talutin sillä tiet ovat täällä paikka paikoin todella liukkaita. Joten harjoitusta tuli nuorelle sälille monta kertaa siitä että seistään paikalaan kun tuo akka pompii  pitkin kylkiä. Ensimäinen ravi pätkä oli kiemurtelua ohjan ja pohkeen välissä kunnes asettui osaansa ja jatkoi matkaa suoraan eteenpäin. Nuorikkoni käytäytyi suht hyvin taon jälkeen mutta huomasin että sivulle vievät avut olivat pääseet unholaan. kääntävä ohjas ote vastasi enskalle sitä että käänytään pois päin kääntävästä ohjasta joten vastakainen jalka saikin olla tarkkana ja vaatia periksiantamattomasti ja kärsivälisesti ohjaa kohden. Pienenki onistumisen tullessa tässä tapauksessa hevosen lähtiessä kääntymään valittuun suuntaan myötäsin ohjasta ja jalkani lakkasi painostamasta ja taputin varsaa kaulalle. Kärsivälisyys on nuorten kanssa erittäin tärkeää, samoin myöskin että ei jätä asioita puolitihen vaan vaatii loppuun asti ja se että hevonen on jo menossa sinne minne haluat on kiitoksen paikka. Kuinka paljon kiitosta ja kuinka paljon painostusta on aina hevos/varsa kohtainen ja sitä oppii huomaamaan vain ratsastamalla. Postilaatikot tai maitokopit eivät nuorta miestä säikäytäneet ja matka jatkui oikein rauhalisesti. Muutaman kerran ravatiin vielä lyhyttä pätkää ja hieman meinasi enska aina valua ojan puolelle joten taas sai oma jalka olla määrätietoinen yhdessä puolipidäteiden kanssa että ei sinne vaan suoraan. Ensimäinen laukan nosto sai aikaan pari iloista mulliloikaa jotka saivat minutkin nauramaan ääneen. siirytiin laukka pätkän jälkeen ravin kautta käyntiin. Tulimme isommalle tielle joten tulin hetkeksi alas selästä ja talutin sillä autoja ei olla kohdattu pitkään aikaan niin halusin ettei jää ikävää kohtausta jos mutkan takaa sattuisi kovaa auto tulemaankin. Siinä sitten pahimmat kohdat kävelytettyäni ja yhden auton meidät ohitettua nousin takaisin selkään ja matkaa jatketiin käymä jalkaa koti pihaan jossa enska huutelu vähän naisilleen mutta totesi näiden vastattu että valta kunnassa kaikki hyvin. Että voi ihminen olla iloinen noin viisaasta varsastaan :) tältä osin ihan mahtava päivä :).

Treeniä Treeniä Treeniä

Menin maanantai iltana ystäväni Veeran luokse joensuuhun. Pääsin lähtemään vasta ilta yhdeksältä joten olin perillä joensuussa joskus puolen yön aikaan eikä keli ollut kaikista paras sillä oli tullut räntää koko illan ja tiet olivat suhteelisen sohjoisi paikoitellen. Tiistai aamu aloitetiin tallille menolla ja Veera oli saanut niin sanotun kalja haasteen joka facebookissa kiertää , joten haaste suoritettiin pellolla tandemilla ratsastaen. Itse olin lusmu kun veera minut haastoi ja join kokiksen siinä hetken ponin selässä pyöriessäni polvillani ja mailmanympärys matkan tehden. Tämän jälkeen oli pienen valkoisen poni neidin läpi ratsastusta jolloin Veera minua opetti samalla. Oli ihan älyttömän mukavaa ja sitten käytiin vielä herra pilkulla pulkka ratsastamassa ja veera ratsasti hetken sen jälkeen vielä herra pilkkua läpi. Meinasi tulla kiire sillä olimme sopineet menevämme entisen ammattiopisto aikaisen opettajamme tunnille, hänen ratsastuskoulu hevosillaan. Matkalla käytiin kaupasta evästä ja tötöiltiin sitten liikenteessä kun etsittiin pankki automaattia jota ei meinannut ohjeista huolimatta löytyä. Talille päästyämme minä sain ratsukseni Santun joka oli suhteelisen kookas puoliverinen ja Veeralla oli alla suomen hevonen ,Hottis joka oli nimensä veroinen :D. Alku käyntejen ja kuulumisten vaihdon jälkeen alettiin hommiin. Tehtävänä oli siirtyä hyvissä ajoin lyhyen sivun lopusta  uran sisäpuolelle josta väistätimme takaisin uralle josta jatkoimme avo-taivuttaen lyhyen sivun alkuun josta sitten teimme voltin aina lyhyen sivun keskelle. Käynissä  santtu liikui kivasti eteen ja sain tehtyä hyviä väistö askelija kunhan muistin etten taivuttanut hevosta liikaa kaulasta sisäänpäin ja muistin pitää hyvää käyntiä yllä ulko jalallani. Tätä tehtiin ensin käynissä muutama kerta molempiin suuntiin ja sitten saimme luvan siirtyä raviin. Sain olla tarkkana ettei hevoseni sisäkaula pullahtanut liian yli asetukseen ja että santtu liikui oikeasti jalstani eteen eikä jäänyt liian pohkeen taakse. Ravissa tämä tehtävä oli minulle vaikea varsinkin väistöt avossa tuli hienosti ja kivassa ravissa mutta ravin pitäminen väistön aikana tahdikaana ja eteenpäin liikuvana meinasi olla todella vaikeaa. Sitten myöskin jäin aina asettavasta kädestä liikaa pitämään kiinni. Tero pyysi minua yritämään vähemmän ja siirtämään väitätävää jalkaa enemmän taaksepäin jolloin koin ahaa elämyksen että hei näinhän se olikin eikä pelkästään vaan puristautumalla siihen kylkeen. Loppua kohden sain muutamia kivoja väistö askelia mutta vieläkin ongelmana meinasi olla ravin eteenpäin pyrkimyksen säilyttäminen. jatkoimme suoraa uraa herken tahdikaasti ravaten ja sen jälkeen teimme väli käynnit mitkä olikin ihan paikallaan olin nimittäin ihan poikki jo siinä vaiheessa :D. Hetken käveltyämme ja minun otettua ylimääräisiä takkeja pois niskastani siiryimme laukka tehtävään keski ympyrälle. Ympyrälle lähtiessämme siirsimme takajalkoja hieman ulospäin ja sitten teimme noston, tarkoituksena oli saada hevonen ottamaan sisä takajalkaansa enemmän vatsan alle. Tämä olikin sitten todella vaikea minulle vasemman laukan nosto ainakin. en meinannut saada laukaa nousemaan ja mitä enemmän minä yritin sitä enemmän alkoi sisä kylkeni mennä niin sanotusti ruttuun ja jäin pitämään liiaksi vasemmasta ohjasta. Hetken siinä epä onnistuttuani siirsin reilusti sisäjalkaani satula vyön taakse ja sain kiinitettyä santun huomion ja sain kun sainki laukan nousemaan. Tässä kun sain noin kolme/neljä onnistunutta laukka ravi siirtymistä vaihdoimme suunan ja aloimme tekemään tätä oikealle. Tämä oli minulle paljon helpompi suunta ja sain heti laukan nousemaan ja tähän suuntaan tuli parempia siirtymisiä. Ravi työskentely oli tämän hevosen kanssa erittäin helppoa ja se liike oli aivan mahtavaa isoa pyöreää ravia joka tuntui menevän ylmäkeen koko ajan. Minun tulee keskittyä ennen kaikkea siihen että pidän kyynerpäät kyljessä, kulmausta niissä on riitävästi mutta minulla on tapana ratsastaa liian pitkällä ohjalla jolloin siirän kyynerpäitäni liianpaljon taakse. Samoin minun kevenykseni saisi olla himpun verran rauhallisempi eikä nousta niin korkealle eteenpäin vain vähempikin riitäisi. Minun alkaessa väsyä jalkani alkoivat vähän helua mutta sain korjattua sitä aika ajoin paremmaksi. Aivan hirvittävän hieno fiilis ja kipinä treenaamaan on nyt entistäkin kovempi. Hoisimme hevoset pois ja kävimme syömässä pitsaa ennen seuraavia ratsastettavia. Menin veeran tunnilla rouva hevosella joka oli ollut nyt hieman lomalla, tämä hevonen yllätti minut aivan täysin se liiteli kevyesti eteenpäin hieman aluksi jännityi kaulastaa tässäkin tapauksessa syy oli yksin minun liialinen sisä ohjan käyttö jolloin Veera muistuttikin minua hieman rentoutumaan ja päästämään hevosta liikumaan eteenpäin jolloin hevonenkin rentoutui ja tahti parani. Jäi hirvitävän hieno fiilis tästäkin hevosesta sillä tallissa mietin että onpas tavallisen näkönen hevonen mutt liikettä siitä löytyi kun pienestä pitäjästä. Eli mitä tästä opimme, ei pidä hevosen ulko näköä pelkästään katsoa. Sitten sainkin hetken aikaa levätä ja kävimme vielä veeran kanssa yhdessä ratsasmassa kaksi suomenhevosta illasta. Erittäin ihanaa huippua ja täydelinen reissu. Näitä aijon kyllä tehdä lisää.

Haaste 11 Faktaa, 11 vastausta ja 11 kysymystä.

 11-Faktaa:
1:  Olen valmistunut 2008 vuonna ratsastuksen ohjaajaksi.
2: Tykkään hevosista missä on täysveristä suvussa.
3: Suurin osa ystävistäni on jollain lailla hevosihmisiä.
4: Minulla on aika ailahtelevainen tempera mentti.
5: Minua ei ole helppo suututaa mutta kun suutun sen kyllä huomaa, vaikka kaan en ole pitkä vihainen.
6. Minusta on ihana katsella piirettyjä.
7: Rakastan lukea kirjoja ja luen niitä paljon, ikään kokoon paksuuteen ja tekstiin katsomatta.
8:Olen harrastanut kilpa-urheilua nuorempana
9: Minun nimissäni on kaksi koiraa,kissa ja kaksi hevosta.
10:Minun pitäisi urheilla enemmän.
11:En osaisi olla ilman eläimiäni.

11 vastausta:
1: Mikä on lempi vuoden aikani ?
ei ole väliä oikeastaan tykkään kaikista mutta ehkä ihan kunnon luminen talvi ennen kaikkea ja sitten kesä tai kuiva sateeton syksy.

2: Missä olet aloittanut ratsastuksen ?
Ensimmäiset kerrat taisivat olla minun olessa 9kk kun isäni nosti minut ystävä perheen työ hevosen selkään ja siitä se innostus sitten lähti :)

3:Mikä on hevosharrastuksessa parasta?
uh.. onpas tähän vaikea erittellä.. siis ihan kaikki. tallin teko, uusien asioiden oppiminen ja onnistuminen, epäonnistuminenkin, uusien ystävien tuttavien saanti hevosien kautta siis tähän on loputtomasti vastauksia.

4: Miksi opetat ?
Taaskin vaikea kysymys. Opettaminen ei ollut minulle aluksi helpoa, kuitenkin tiesin että haluan olla hevosten parissa ja ratsastus taitoa oli kertynyt sen verran että pääsin ohjaaja linjalle. Olisin kyllä mennyt hevosenhoitajaksi jos en olisi ohjaajaksi päässyt.

5:Paras muistosi hevosten parissa ?
uuuhhh.. Siis ihan mahdottomia kysymyksiä  :D  siis niitä on niin valtavasti. Hevoskouluun pääsy, ystävien kanssa maastoilut, onnistumisen tunteet ja ne ikimuistoiset epäonnistumiset joille on voinut jälkeen päin nauraa, eka kerta kun sai ponin laukaamaan, ensimäinen oma hevonen.. Jatkanko ? :D Eli siis huomaa että minä elän vain hevosille.

6: Onko sinun helppo tutustua uusiin ihmisiin ?
On ja ei. Tutustuminen on helppoa, mutta se että päästänkö minä niitä ihmisiä lähipiiriini on asia erikseen. Minua kiusattiin koulussa melkein koko ala ja ylä-asteen ajan juurikin hevosharrastuksestani johtuen joten se vaikutti vähän siihen että olen vähän jähmeä aluksi.

7: Lähi tulevaisuuden tavoiteesi ?
Haluan kskittyä laittamaan Enskaa hienoksi eli tarkoitus olisi sitä käyttää, kaiken mailman kissan ristiäisissä että se tottuu matkustamaan, vieraisiin paikkoihin ja yleiseen hälinää mitä esm: kisapaikoilla on.

8:Minkä rotuisilla hevosilla olet ratsastanut ?
Suomenhevosilla,shetlaninponeilla, nyforesteilla, arabeilla,issikoilla, welshin poneilla, eri rotuisilla puoliverisillä. tinkereillä, lämpösillä, risteytys poneilla. lista on aika pitkä mutta tuossa nyt ainakin.

9: Oletko koskaan kieltäytynyt ratsastamasta jollain hevosella ?
En vielä tähän päivään mennessä. On ollut muutama niin sanottu ongelma hevonen mutta yleensä huonoon käytökseen on ollut joku syy. Esm: Piikejäsuussa,huonosti istuva satula, jalkavaivat,vatsahaava. Yleensä kun nousee hevosen selkään ja sitä lähtee työstämään sitä melkein jo tietää mikä on kipua ja mikä on sitä possuilua.











10: Oletko tippunut monta kertaa ?
Olen lukemattomia :D paras tippumis muisto on ehkä se kun tipuin yhden valmennuksen aikana ainakin kymmenen kertaa perä jälkeen kun koululla ollut astra pukkasi minut aina alas kun pääsin kyytiin.


11:Minkälainen on unelmiesi hevonen ?
Hevosten suhteen olen aika kaikki ruokainen mutta luulen että enska on :) se on nuori ja kaunis ja saan laitella sitä itse joten siitä tulee just sellainen kun haluan tai jos ei tule niin en voi syytää kuin itseäni.

11:kysymystä haastetuille ?        PS : ei ole kuin seitsemän keksikää loput itse XD
1: Mikä on sinun unelmasi nyt ?
2:  Mitkä 5 asiaa/ihmistä/esinettä/ym. Ovat sinulle tärkeintä elämässäsi ?
3: Jos saisit yhden toiveen toteutetuksi, mitä toivoisit ?
4: Mitkä ovat tavoiteesi ratsastajana/hevostenparissa ?
5:Minkälainen on unelmiesi hevonen?
6:Paras kokemuksesi ratsastajana ?
7:Mikä sinusta tulee isona :D

 Haastan Rosan,salen ja nipsun.

Hiljais eloa ja tunteja.

Viikko on vierähtänyt liukkaista keleistä kiukuten ja remontia tehden. Meillä on siis vesi vahinko talossa ja tuntuu että remontti kestää ikuisuuden, varsinkin kun lämmintä vettä ei tule sisälle taloon olenkaan. Enska odottaa edelleen kengittäjää ja on ollut tarhassa oikea kauhu kakara ja pompii omaksi ilokseen pystyyn,eteen,taakse ja milloin mihinkin suuntaan.

Tänään kävin kahdessa paikkaa tunnin pidossa. Ensimmäisenä olikin vuorossa minun vakkari tytöt ja ponityttö samalla tunnilla. Ponilta puutui toinen etu kenkä ja se hieman meinasi juosta ratsastajansa apuja alku verkan aikana karkuun mutta tasoittui sitten kuitenkin ihan kivasti. Hyppäsimme tänään s-kaarella niin että tuli kaareva tie ensin puomille josta väli seuraavaan puomiin oli 5,5m ja sitten pysty este jonka jälkeen n:2,80m jälleen maa puomi jarruttavana apuna. Teimme harjoituksen ensin ravissa jotta tie tuli kaikille tutuksi. tämä sujui molempiin suuntiin ja siitä sitten sainkin idean että vaihdatin ponin ja herra suomen hevosen ratsastajia keskenään. Ilmeet oli molemmilla tytöillä hyvät kun kipusivat uusien tuttavuuksiensa selkään. Sama kaari harjoitus jatkui tosin poni tyttö aluksi tuskastelikin herra suomenhevosen tapaa kaatua sisä pohjetta vasten. Hypyt sujuivat kaikilta hyvin ja tulimme tehtävää molempiin suuntiin. Aloitimme n.60cm jonka nostin sitten hevosille 90 cm ja poni tuli sitten 70 cm. Poni on entinen kilpaponi ja sen myöskin näkee esteitä hypätessä sillä jos ratsastaja antaa yhtään istunaltaan tai ohjaltaan periksi poni pompaa kaksi metriä ennen estettä valtavan loikan. Olin oikein ylpeä kaikista tytöistä. Herra puoliverinen oli alku tunnista hieman jäykkä takajaloistaan mutta hienosti ratsastaja sai vanhemman herran vertymään. Poni ja puoliverinen ovat molemmat yli kaksikympisiä mitä ei todella uskoisi kun niitä katsoo. Tässä sen näkee miten hyvä hoito,liikutus ja ruokinta pitävät hevosen terveenä. Poni tytön kanssa puhutiin käsien oikeasta paikasta ja kahden muun kanssa siitä kuinka vaikuttaa hevosiin este väleissä. Loppu käynneissä puhutiin siitä kuinka sitä koko ajan kehityy ratsastajana vaikka se ei aina siltä tunnukaan. Myöskin epäonnistumiset täytyy ottaa opetuksena kuinka tehdä jotain paremmin sillä ratsastaja joka ei pysty katsomaan virheitään ei myöskään pääse kehittymään. Joten puhuimme siitä kuinka paljon osataan nyt verrattuna siihen mistä on aloitettu.

Illaksi jatkoinki pitämään Mikkelin maneesille tuntia. Tämä tuntuikin ihan luksukselle sillä en ole pitkään aikaan pääsyt ketään höykyyttämään maneesille. Teimme samaa tehtävää kaarella hypyytystä mutta aloitimme päädyssä olevalla kolmen pystyn kaarevalla sarjalla jonka välit oli 5,5 m eli yksi laukka askel. Herra Hontsa oli aika ajoin vähän jähmeä kylestän ja hidas pidätteille mutta paransi hurjasti loppua kohden. Ongelmana meinasi olla välillä jopa liika innokuus eteiden välissä. Se lähestyi hyvin rauhallista pientä laukkaa mutta esteiden välissä pakettia oli välillä vaikea saada pysymään kasassa. Mukana oli myöskin rouva suomenhevonen joka oli vähän hitaan oloinen tänään avuille mutta suoriutui myöskin mallikaasti annetuista tehtävistä.

Itselläni on meinannut olla tuo opettamisen kipinä kateissa, mutta tänään huomasin että ehkä se oli vain talvihorroksessa sillä päivät ovat pidentyneet ja pääni pursuaa uusia tunti aiheita. Toivotaan parempia kelejä jotta pääsen nuoren miehen kanssa tosi toimiin :) siihen asti nähdään taas kun nähdään.