Eilen lähdetiin taas maastoon koska kentälle ei varmaan seuraavaan kahteen kuukauteen mahdu ollenkaan. Enska oli jo tarhasta ottaessa paljon rauhallisempi ja harjatessa roikotti päätään alahuuli pitkällä, sitä on niin ihana harjailla kun se selvästi siitä nauttii. Linda esm: ei pidä sen mahan harjauksesta olenkaan ja on hyvin herkä sille kuinka kova tai pehmeä harja on. ( kunnon tamma :) Tänään pistin pinteleiden sijaan suojat ja suitsiminenkin oli tänään helpompi homma sillä nuori herra otti mukisematta tavarat päälensä ilman minkään näköstä venkoilua.
Lähdetiin matkaan ja jo selkään noustessa se seisoi hyvin paikalaan ja odotti että olin päässyt kyytiin ja saanut kalasteltua jalustimet ennen kuin lähdetiin matkaan, päästiin ehkä 100 m eteen päin kun enska alkoi katsella metsään ja meidän roki koirahan se oli siellä luun syönnissä. Vähän jännitelllen sitten se kohta ohiteltiin mutta roki totesi että voihan kehvatsu ne lähtee lenkille, mie haluun kans. Siinä sitten komensin rokia pysähtymään ja se jäi kiltisti paikalleen kunnes kutsuin sen kuitenkin sitten mukaan. Eilisen maaston jälkeen mietin hetken ottaako enska kipinää nyt puskissa rymyävästä koirasta joka saataa ilmestyä milloin eteen ja milloin taakse puskasta, mutta sitten totesin että parempi on tottua sillä minä yleensä aina otan jonkun meidän koirista mukaan ^^lenkille^^ kun olen ratsastamassa. Yleensä koira on juurikin Roki sillä se osaa pysähtyä ja jäädä paikaleen käskystä ja vaihtaa sanalla *toinen laita* tien toiselle puolelle. Vastaan tulevat koirat ei ole ongelma sillä se uskoo sanaa ei mene ja ohita mysökin. Ainut rokin huono puoli on että jos siitä sattuisi jänis ihan nenän edestä ponkasemaan juoksuun se menettäisi ainakin hetkelisesti korvansa ennen kuin se
* PERKELE TAKASIN* käsky uppoaisi kaaliin.
Tänään vaikka koira oli olevinaan muutaman kerran pelotta ei tullut enkalta kun muutama hassu pupuloikka. Ensimmäisellä laukka suoralla huomasin että se jo odotti vähän kuumuen että joko mennään ja päätinkin tästä syystä vaan ravata ettei se alkaisi joka kerta ennakoimaan ja käymään kierroksilla. Vasta seuraavan laukka suoran alussa pyysinkin sitä laukaan ja olin tosi mielissäni sillä se nosti hienosti pohkeesta jo laukan ja sain siirettyä sen välissä raviin ja pyysin toistakin laukkaa ja sekin nousi hyvin. Siirsin sen käyntiin ja ajatelin että mennään pitempi lenkki ja kävellään samalla enemmän. Suurimaksi osaksi enskan ja minun maastot koostuvat pitkistä käynti jaksoista, käyn kyllä kaikki askellajit läpi mutta en halua silti liikaa rasitaa kasvavia niveliä ja lihaksistoa joten käynti painotteiset maastot ovat juuri riitäviä. Juuri kun sain rennon ja hyvän käynin ja pääsin antamaan ohjaa niin eikös sieltä puskasta leihahtanut akka mehtoja pölähdyksenä. Tuntui että enska tippui ainakin metrin verran alas päin mutta kilttinä miehenä ei muuten hätkähtänyt ja herra vain pärskähti ja jatkoi tyytyväisenä kävelyään.
Siin aivan ihana auringon paiste ja hieman vielä oli lunta noilla metsä teillä jossa autot ei ajele. Pajun vitsat ovat jo täydessä nupussaan ja muutenkin ilmassa on jo kevään tuntua. Mustarastaita nähtiin ja muitakin pieniä lintuja oli oikea liverrys konserti koko reissun ajan. Roki uskaltautui jo mennä enskasta ohi ja nuori herrakaan ei jaksanut enää kiinitää koiraan mitään huomiota. Hieman siinä katselin että kylläpäs alkaa koira käyttämään kirsuaan että onkohan joku metsän eläin lähistöllä ja hevosen selästä käsin tein muutaman kontrolli käskyn että koira kiinitti taas huomionsa enemmän minuun kuin hajuihin. siitäpä se pupu sitten loikkasi ja niin lähti koira ja pupu kun tykin suusta enska pysähtyi jakatsoi ihmeesään että mihin se kaveri pinkoo ja otti siinä järkytyksestä toivutuaan muutaman shetikka ravi askeleen. Karjaisin sitten ihan kunnolla että * TÄNNE* niin sieltähän se karvakorva luikki vähän nolon näköisenä että joo,joo, älä mutsi huuda. Loppu matka sujuikin ilman kommeluksia ja vielä kerran ravatiin pitkä ylä mäki ylös ja laukattiin pieni pätkä hienoa ja rauhallista harjoitus laukaa. Enska oli tosi hienosti ajoittain kuulolla ja se hakee itse hyvin perään antoon mitä tuon ikäisen ei tarvitsisi vielä edes tehdä ja minä pyrinkin ratsastamaan tuntumalla mutta antaen hevosen liikua vapaasti ja isosti eteenpäin. Aivan huikea fiilis sillä se on niin mahtava nuori mies, rakastan sitä ihan älyttömästi.
Pari isoa puroa oli lenkimme varella ja sieltä se jo vapaasti ryöppysi ja pulpusi mutta enska ei välittänyt siitä mitään. ainoastaan isot kivet puiden takana aiheuttivat kaulakaarella kuikuilua että mikä siellä on mutta ei pysähdellyt vaan jatkoi siitä kävellen ohi. Kotona harjasin uudestaan katsoin kaviot ja enska pääsi päivä heinille ulos. Roki paineli ressun viereen aurinkoa palvomaan ja lepäilemään lenkin jäljiltä.
Lindan ja Vietsun harjailin läpeensä ja niistä kyllä lähtee karvaa niin paljon että ei ole tosikaan. Tuntui vielä illallakin että olisin karvapalloja yökkinyt :D Kyvyt esiin kenkerien viimeinen ilmottautumis päivä lähenee ja en vieläkään tiedä mitä teen sen asian kanssa. Sunnuntaihin aikaa päätää katsotaan mitä käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti