Minun varusteeni.

Ajattelin kertoa teille vähän omista ratsastus varusteistani. Olen aivan hirvittävän huono ostamaan itselleni varusteita mutta hevosille löytyykin sitten vaikka minkä näköistä tilpehööriä.
Minulla on neljät ratsastushousut tällä hetkellä joista suurimmat suosikkini ovat serkultani saadut iän ikuisen vanhat harmaat aikanaan hööksiltä ostetut. ne ovat pehmeät ja istuvat jalkaani kuin hyvä hansikas käteen. Valitettavasti nämä housut ovat kyllä kohta pohkeesta rikki. Toiset suosikki housuni ovat viimekesänä hevoset stadikalla tapahtumasta ostetut B VERTIGON manilian housut. jotka ovat turkoosin siniset tumman sinisillä paikoilla. Pienellä epäiluksellä nämä housut ostin ja kaverini veeran yllykeestä sillä nämä olivat kuulema ihan minun näköiset housut ja oikeassa oli. Nämä ovat aivan mahtavat vin suositella kaikkille.

kuva lainattu: borjeskotimaki.fi

Sitten minulla on hööksiltä aikanaan ostetut paksuhkot tavan ruskeat housut joita tykkään pitää varsinkin talvella. Ja viimeisenä mutta ei vähäisimpänä HV Polo sosa housut jotka valitettavasti ovat minulle himpun liian pienet. ostin kokoa 36 mikä on yleensä ollut minulle hyvä mutta näissä lahkeet jäävät ainakin 10 cm liian lyhyiksi ja kyllä meinasi vähän harmittaa.

nämä olisivat olleet minusta perus kauniit housut ja itse suosin kokopaikka housuja. Täytynee lahjoittaa nämä jollekin minua lyhyemälle.

Mitä kypäriä käytän ?
Nyt minulla on ollut perus haloriderin tyypinen joskaan merkkiä en kyllä nyt kuollakseni muista mutta tämmöinen halpa peruskypärä joka on palvellut minua hyvin.tosin se on minulle hieman iso joten pidän pipoa sen alla.
Toinen kypäräni on charles owenin Ascot hunt.

kuva lähde:adamshorsesupplies.com
Tämä oli erittäin ihana kypärä mutta nyt se on valitettavasti halki ja täysin käyttö kelvoton. eli siis uusi kypärä olisi nyt ensimmäisenä ostoslistalla. Pitkään olen haaveillut GPA:n kypärästä mutta ovat aika hintavia joten jää nähtäväksi  minkälaisen hankin tai sitten täss käy niin että haen uuden peruskypärän näin alkuun ja säästän parempaan sitten samalla. hintaa noin 250 e

Ratsastus takkeja: Löytyy jos monen moista.
Kingsland Lousiana swetari takki on semmoinen mitä pidän paljon vapaa ajallakin koska se on pehmeä ja kaunis ja istuu hyvin päälle. Tämä on minulla tumman sinisenä mikä onkin minun lempi värini. Tässä takissa on myöskin ihana irotettava tekoturkis kaulus. hintaa n:129e

kuva lainattu: satulavyö.fi

Aivan mahtavat talli/yleis kengät ovat olleet sanitan puukengät nämä ovat jalassa mitä  mahtavimmat ja eikös meidä karko juuri nämä kengät syönyt poskeensa eli hankinta listalta löytyvät nämäkin XD.
suhteelisen edulliset n:80-90e.

luva lainattu: stallbutiken.fi


Kuvia en enää löydä mistään noista parivuotta sitten ostetuista KL takeista niitä löytyy vielä yksi softshell takki mikä pitää kivasti vettä ja tuulta. Olen saanut sen joululahjaksi yhdeltä parhaalta ystävältäni joten takki onmuutenkin arvossaan. Sitten löytyy ihan perus fleace harmaa väriltään kl-sekin ja tätä takkia pidän yleensä harmaiden ratsarien kanssa vaikka en niin väritietoinen yleensä olekaan. Sitten on myöskin yksi HV-Polon syksytakki mikä pitää vettä ja tuulta ja on kaunis katsella sillä siinä on hieno valkealla langalla prodeerattu HV-Polon merkki ja takki on muuten ruskea.

Hanskat:
Ehdottomat suosikkini ovat nyt jo kymmenen vuotta vanhat pukin nahkaiset mustat hansikaat. Ne ovat vuosien saatossa pehmenneet ihanan pehmeiksi ja yksin kertaisesti toisia samanlaisia ei ole vastaan tullut mistään.
Sitten käytän ihan perus Roeckelin hanskoja joita minulla on useampi pari. Näistä hanskoista kannataa maksaa sillä mielestäni ne kestävät kulutusta hyvin ja ohjas ote pitää erittäin hyvin.

kuva lainattu:satulavyö.fi

Sitten olen saanut myöskin joululahjaksi KL-Fleace hanskat joita käytän talli töitä tehdessäni.

Kuva lainattu : viljarshop.fi
Sitten on vielä sekalainen seurakunta muita tilpehööri tavaraa mitä on vuosien saatossa kerääntynyt.
Muutama ratsastusliivi yksi merkitön beige ja vihreä toppainen B Vertigolta josta tykkään tosi paljon.

Kisa varusteita minulta löytyy yhdet valkeat housut Piff-merkiset. Horzen kisapaitoja niin pitkä kuin lyhyt hihaisia ja yksi lyhyt hihainen jacksonin kisapaita jonka olen saanut ystävältä joulu lahjaksi.
Kisa takkeja minulla on kaksin kappalein toista en ole nähnyt aikoihin sillä se on kaverillani lainassa ja toinen on Pikeurin Epsom.

kuva lainattu:satulavyö.fi

Ratsastus saapaita minulla on kolmet ja ainakin kahdet niistä odotaa vetoketjun vaihtoa ja kolmansista meinaa lähteä pohjat irti. Nämä eivät ole mitään merkki saapaita mutta olen kaikista tykännyt kovasti ja mielummin pidän saapaita kuin saapaan varsia.

Pitääkin joku kerta yrittää tehdä hevosten varusteista postaus mutta ihan jo hirvittää ajatuskin :D

Raskaita päätöksiä..

En edes tiedä kuinka alkaisin tätä kirjottamaan kun ajatukset pompii kun pingis pallo. Linda on nyt vuoltu kavioistaan,venytelty ja hierottu. Kriitisellä silmällä katsottu juoksutaessa ja todettu että oikea takanen tahtoo työntyä liikaa vatsan alle ja jalka ottaa väistävää liikettä. Irto juoksutaessa ei niinkään huomaa kuin tiukoissa käänöksissä. Olen soitellut klinikoita ja ell läpi ja melkein kaikilta tullut sama epäillys. Nivelrikko...  Loppuuko nämä huonot uutiset koskaan?  Mikä siis on nyt oikea ratkaisu hevosen parhaaksi ? Lisä aikaa saa yleensä kortisooni piikeillä tai hyalyrooni happoa pistettäessä mutta nämäkään eivät poista ongelmaa. Ne vain hetkeksi poistavat tulehdus tilaa nivel pinnoista mutta nivel ei parane rikkoudutuaan. Se voisi myöskin pysyä oireetomana jonkin aikaa ja kestää käyttöä tai pahimmassa tapauksessa näistä ei olisi mitään apua. Kestääkö se seurahevosen virkaa ? kyllä varmaan mutta onko sekään reilua ? rikko tilanteessa jonkin näköinen kipu on aina olemassa. Taitaa olla se viimeinen päätös ja palvelu tehtävänä. ?

Vakkari ryhmän pomppuja

Eilen olin pitämässä vakio ryhmälleni hyppyytyksiä. Alku verkkana otimme ravissa ja laukassa kaarevalla tiellä puomeja. Sopivasti hevosten lämmettyä aloimme tulemaan kaarevalla tiellä n:50-60 cm kolmen esteeen sarjaa yhden laukan välillä. Tässä keskityttiin siihen että hevoset eivät lähde rynnimään esteelle, rytmi pysyy laukassa samanlaisena kuin perus ratsastuksessa ja esteiden välissä piti pystyä vaikuttamaan hevoseen. Kaarevalla tiellä hypätessä on myöskin hyvä ottaa huomioon ettei hevonen painu sisä jalkaa vasten vaan sisä pohe ratsastaa ulko ohjaa kohden ja hevonen kaartuu kyljestään. Myöskään hevonen ei saisi valua ulko pohjetta vasten liikaa ja poistua reitiltä mihin se on ohjattu alun perin. Tämän sujuessa molempiin suuntiin vaihdettiin tehtävää ja täytyy kyllä sanoa  että tytöillä on ihan hirmu hyvä tasapaino sillä he hyppäsivät ilman satulaa. Seuraava tehtävä oli lähestyminen ristikolle  niin että ennen ristikkoa on 5,5 m päässä maapuomi, sen jälkeen ristikko ja ristikosta 2.80 m päässä toinen maapuomi. Tällä lailla asetetut maapuomit ovat erittäin hyvä apu esteistä liikaakin innostuvalle hevoselle sillä puomit jarruttavat ja laittavat hevosta paremmin keskittymään tulevaan hyppyyn. Tätäkin otetiin molempiin suuntiin muutama kerta kunnes nostin ristikon pystyksi n 90 cm. muutaman kerran meinasi molemmat ratsut kääntyä jo pystyn päältä tulevaan laukka suuntaan mutta tytöt korjasivat napakasti ja esteeltä jatkettiin suoraa vielä puominkin jälkeen suoraan. Tämän jälkeen siirytiin hyppäämään pelkää okseria jonka laitoin n.100 cm tie okserille löytyi hyvin ja laitoin viellä okserin jälkeen kahden laukan päähän eli n:11,5m pystyn. jälleen okserille jonka jälkeen tulikin sitten pysty. Okserille tultaessa keskityimme siihen että laukka pysyy yllä kaarteessakin ja rytmi ei muutu miksikään ennen estettä. näin ollen saatiin hevoset tulemaan tasaista hyvää laukkaa ja pyöristämään selkää hyppynsä aikana oikein. Tämän jälkeen siirytiin tulemaan ratana niin että otin kaarevalta tieltä kaksi estettä pois ja siirsin jarrutus puomit pystyltä apu puomeiksi esteiden alle. ensin tuli matala hyppy vasempaan kierokseen 60 cm pystylle josta käänytiin oikealle kaarevalla tiellä olevalle 90 cm pystylle, pystyn jälkeen käänytiin vasempaan ja palatiin samalle tielle kuin tultaessa ja hypätiin toiseen suuntaan 60 cm pysty josta jatketiin laukaa metrin okserille ja sarja osan pystylle. Herra puoliverinen selvitti ratsastajansa kansa radan vanhemman hevosen kokemuksella oikeenkin hyvin. ratsastajalle muistutin että vaikka pyritäänkin pitämään hyvää rata tempoa ei ole myöskään hyvä lähteä yli ratsastamaan ja niin sanotusti tuupaamaan hevosta esteelle. toisen kerran rataa tultaessa hyvä rata tempo säilyikin joka esteen kohdalla hyvänä. Herra suomen hevonen oli vähän liiankin innokas ja näin ollen meni myöskin reipaasti ohi muutaman kerran mikä on tällä hevosela erittäin ominaista. kolmannella kerralla saimmekin sitten täysin puhtaan radan ja tulimme vielä kerran radan uusiksi ja tämäkin meni puhtaasti. Herra suomen hevosella on aivan käsittämättömän hyvä hyppy se hyppää 110cm ratana ihan huoleta ainut vaikeus mikä sillä radalla tulee on se että se on jäyhä suustaan ja kylistään ja se on vaikea saada välillä tulemaan keskelle estetttä.

omat hevoset ovat aika kevyellä meidän kengittäjä on ollut nyt kipeänä ja kelit ovat olleet vesi sade pitoisi joten kaikki paikat ovat ihan älyttömän liukkaita. kenkiä odotellessa siis :)

Hevonen on ihmisen sielun peili

Tämä viikko on mennyt jotenkin ihan kiitämällä. Tiistaina lähdin maastoilemaan lindan kanssa ja oli erittäin epä onnistunut reissu. Tarkoitus oli käydä rauhallinen käynti maasto joka onnistuikin ihan hyvin muutaman kilometrin verran, kunnes enska jälleen kerran kaikista aita korjauksista huolimatta karkasi jälleen meidän perään. Katastroffi oli valmis sillä linda oli ollut muutaan päivän ihan olo neuvoksena oman nuhani takia. Tamma syöksähti kiitoon ja vaikka minä kuinka pyysin sitä takaisin ei pidätteistäni ollut mitään hyötyä. Kiito laukka jatkui koti pihan ohi ja kerkesin vain ajatella että voi hyvä ihme hidasta jo mutta kiitolaukka jatkui isolle tielle asti kilometrin päähän jossa t-risteykseen tultaessa vauhti oli niin kova että linda kaatui nurin ja itse liun hevosen mukana maahan. Linda kiepsahti tien yli ojaan ja jatkoi hirmuista laukkaansa vielä parin kilometrin verran appi-ukkoni pihamaalle asti. Enska seurasi rauhallista tahtia sitä perässä. En ole kauhean säikky ratsastaja mutta nyt oli kyllä sellainen kyyti että säikähdin ihan tosissani. Ajatuksessani päälimäisenä oli sattuiko hevoselle mitä siinä sitten linkutin hevosten perässä ja soitin appi-ukolleni että hevoset ovat tulossa. Siellä hän olikin sitten saanut lindan kiinni ja odottelivat minua. Lindan ohjat olivat menneet poikki mutta muuten kaikki paikat olivat ehjänä. Talutin hevosia kotiin ja ajattelin että mitä jos olisi tullut auto kun linda kaatui.? olisi tullut aivan äärettömän rumaa jälkeä.. Onneksi selvitiin säikähdyksellä ja katkenneilla ohjilla.. Hoidin hevoset tarhaan ja korjasin taas enskan portin, alkaa vasara pysymään jo hyvin kädessä kun joutuu näin paljon korjailemaan. Tässä nyt sitten miettinyt jälkeen päin mistä tämä johtui tämä pillastuminen ? oliko se enskan karkaamisen ja lepopäivistä johtuva surkeiden sattumusten sarja? vai oliko siellä hirvi jonka jäljet seuraavana päivänä löysin kävellessäni samaiselta tieltä ? Onko linda kipeä jostain ? vai olinko syynä minä itse ? Minä olen hirveän huono ihminen käsittelemään tunteita ja varsinkin menetyksiä.. Nyt kun säikähdin ihan oikeasti tuota lindan pillastumista ja kaatumista  sain ensimmäistä kertaa itkettyä sitä surua mikä on jäänyt sisälleni isäni sairastumisen ja pois menon johdosta. Hevonen on sielun peili olen täysin vakuuttunut että linda tiesi että minä en ole ollut kunnossa. Se todellakin säikäyti minut tuntemaan ja hyväksymään omat tuntemikseni. Kiitos linda..

Lindaa olen juoksuttanut kaatumisen jälkeen liinassa, samoin kuin vietsuakin. Enskan tarhan portiin pistettiin lankkuj lisää niin että se on nyt  neljän lankun portti aiemman kahden lankun ja kahden sähkö langan lisäksi.

Enskan Juoksutus:
Tänään juoksutin enskaa ekan kerran sivu-ohjilla. Olen siis juoksuttanut sitä aiemminkin ja se osaa nostaa ja siirtyä askellajit läpeensä käskystä. Nyt kun on suu kunnossa on tarkoitus alkaa tekemään enemän töitä ja aijon sisällytää niin irto juoksutuksen kuin liinassa työskentelyn tähän muun ratsastuksen oheeseen. Ensin juoksutin molempiin suuntiin ilman sivareita ja satulan jalustimt roikuivat valtoimeaan ja saivatkin  heilua vapaasti niin että varsa tottuu kyljissään olevaan paineeseen. Enska ei ollut tästä milläskään joten laitoin sivu ohjat paikalleen ja muutaman kerran yritettyään peruutaa ja minun eteen kehottavilla käskyillä se palasi takaisin ympyrälle ja työskenteli todella hyvällä asenteella. tein muutamia siirtymisiä ravista/laukaan ja ravista/käyntiin. Molemmat suunat läpi käytyäni otin sivu ohjat pois ja juoksutin vielä molempiin suuntiin niin että varsa sai venyttää kaulaansa pitkälle alas ja liikkua vapaasti. sitten käytiin loppu käynnit maastossa kävelemässä ja päästin enskan loimitettuna tarhaan päivä heinileen. Täytyy kyllä kehua että siitä tulee kyllä todella hieno kun se kasvaa.. olen niin ylpeä varsastani <3

Enska Klinikalla.

Lähdimme matkaan eilen klo:10 aikaan aamulla. Klinikka aika oli vasta kahdeltatoista mutta huonoon keliin ja teihin varautuneena lähdimme aikaisemmin liikkeelle. Olin aamusta harjannut pintelöinyt ja lomitanut nuoren miehen korviin asti. Koppiin meno ei olisi taas huvittanut millään kun jäi neitokaiset aidan taakse itkemään siinä se sitten törötti lastaus sillalla puoleksi sisällä mutta ei sitten meinanut liikua eteen eikä taakse. Hetken siinä odottelin ja astuihan se viimein sitten sisään ja päästiin jatkamaan matkaa. Olimme perillä  kaksikymmentä minuuttia etu ajassa ja pääsimmekin melko nopesti sisään sillä meitä edellisellä ajalla ollut ei ollutkaan saapunut paikalla. Enska meinasi olla ihan pörinöisään uudesta jännästä paikasta mutta käytäytyi ihan hyvin.  Kaikki takaa tulevat äänet meinasivat saada sen säpsymään. Päästiin pakko piltuuseen sisään ja enska sai rauhottavat kaulaansa kun ne myöhässä oleet asiakaat saapuivat. Ei hätä tämän näköinen hoidetiin vaan enska ensin alta pois. Enkalle tehtiin toimen piteenä pienen sudenhampaan poisto ala leuasta oiealta puolelta. ELL sanoi ettei ole uransa aikana törmännyt kuin kahdesti tämmöiseen kellä on ala puolella suden hampaat. Enskan suuta myöskin raspattiin, lähinnä pyöristetiin etummaiset yla ja alaposkihampaat ja samalla poistetiin yksi heiluva maitoetuhammas. Enska sai myöskin influensa rokotteen ja homma oli siinä. Kesti korkeintaan 45 min. Sitten vietiin hieman humalainen nuori mies autoon ja otetiin heinä verkko nenän edestä pois sillä rauhotuksen alainen hevonen ei saa syödä ennen kuin se on täysin herännyt. Pihalla se jaksoi kyllä huudella että hei mä oon täällä kuuleeko kukaan. Lastatessa sama homma kuin kotona puoleen väliin käveli ihan reipaasti ja sitten jäi seisomaan. Taas odotettiin ja sieltä se vihdoin lompsi sisälle. Kotiin päästii ihan hyvin ja saikin enska päivä heinät eteensä sillä oli herännyt matkan aikana täysin. Nyt sitten odotellaan ensi viikoon ja koitan saada kuvia kun nousen tauon jälkeen pitkästä aikaa kyytiin. Pitää tosiaan ostaa se kamera että saisin edes jotain kuvia tänne  laiteltua.

Tuntilaisia viikonloppuna.

Viikonloppuna kävin lauantaina ja sunnuntaina tunnin pidossa toisella paikkakunnlla.
Lauantain oppilaalla oli alla vanha tuttavuus joka oli kesäkuussa ollutkin minulla kuukauden verran ratsutettavana ja päivittelemässä asioita. Olin hirveän innoissani  huomattuani että omistaja oli selvästi tehnyt töitä ja pikku tamma oli kovasti kehittynyt ja kestänyt hoikkana. Sillä tämä tammuska on aika herkku suu eikä ole mikään maailman helpoin juttu vahtia helposti lihoavan hevosen ruokintaan. Keskitymme ratsukon kanssa ihan perus ratsastukseen ja että hevonen vastasi tasaisesti pohkeeseen ja ohjaan. Tämä harjoitus olikin oikein hyvä sillä kentän vieressä oli tarhassa hevosia jotka uteliaina ravailivat välillä katsomaan lähemmin ja sitten pihalla oli irti koira jota oli myöskin välillä jäätävä katselemaan. Ratsastaja sai keskittyä omassa istunnassaan käsiensä paikkaan, käsi meinasi välillä jäädä liian alas jolloin se myöskin menettää tehoaan ja herkyyttään. Tästä muutaman kerran muistuteltuani alkoi asia korjaan tumaan ja vaihdetiin sitten suuntaa. Katsottiin siis pelkkää ratsastajan vaikutusta/istun taa ja hevosen eteenpäin pyrkimystä kaikki askel lajit läpi. Tämän jälkeen siiryttiin tekemään siirtymisiä ravista pysähdykseen ja takaisin raviin. Itse tykkään tehdä paljon siirtymisiä sillä niillä on helppo tapa varmistaa onko hevonen kuulolla ja saada hevonen tulemaan rehellisesti takajaloistaan allensa.  Koska nyt samalla keskityttiin istuntaan pyysin ratsastajaa katsomaan siirtymien aikana ulos päin sillä tämä on hyvä keino suoristaa sisäkylkeä ja varmistaa että istunta pysyy suorana myöskin siirtymien aikana. Se mikä yleensä monella ratsukolla tapahtuu on se että ratsastaja katsoo hevosen siirtymistä sisäpuoleta ja alas päin jolloin ratsastaja nousee reisiensä päällä ja nojaa eteen samalla kun ratsastajan sisä kylki näin ollen menee niin sanotusti rutistuksiin. Muutaman kerran tehtyämme siirtymisiä niin että ratsastaja katsoi ulospäin ja suoristi vasta hevosen pysähdyttyä katseensa saimme hienoja tasajaloin tulevia pysähdyksiä jolloin ratsastajakin oli hahmottanut miten istua suoremmassa ja jämäkämmin pysähdyksen aikana. Joka tarkoitti myöskin sitä että katse pysyi nyt ylhäällä ilman että tarvitsi vilkaista ulospäin. Tässäkin harjoituksessa käytiin molemmat suunnat läpi kunnes siirytiin käynti harjoituksiin näin lopuksi ja teimme muutaman taka osan käännöksen. Kyseessä on siis remontti hevonen joka vasta harjoittelee ratsastuksen kiemuroita. Etu ja taka osa käännökset ovat hyviä keinoja saada hevosta kuuntelemaan kääntäviä pohje apuja. Aloitimme taka osan käännöksen teon ihan pysähdyksestä sillä tällä hevosella  ei oltu niitä koskaan tehty. Hevonen asetetaan hieman poispäin liikkeen suunnasta jolloin helpotettaan hevosen työskentelyä. taka osan käännös auttaa hallitsemaan hevosen etu päätä ja siirtää samalla hevosen paino pistettä enemmän takajalkojen varaan. Ratsastaja seuraa katsellaan sinne suuntaan minne hän on hevosta kääntämässä ja askel kerrallaan pyydetään hevosta vastakkaisilla avuilla ottamaan pieniä askelia oman sisä takajalkansa ympäri. Tämä on haastteelinen liike koska tässä vaaditaan kokoamista/asettamista/taivuttamista ja vielä hevosen kääntämistä. Ulko ohjan tehtävä on säätää hevosen kaulan asettumisen määrää, sisä ojhja puolestaan asettaa ja kääntää. hevonen taipuu näin ollen ratsastajan sisäpohkeen ympäri ja ulko pohkeelle jää tehtäväksi katsoa ettei hevonen lähde valumaan tai väistämään ulospäin vaan että hevonen todellakin kääntyy taka jalkojensa ymppäri. Ensimmäiseksi harjoitus kerraksi tämä sujuikin ihan kivasti ja mitä rauhallisemmalla tahdilla näitä harjoituksia tehdään sen helpompi on aluksi sekä ratsastajan ja hevosen hahmotaa kuinka tehtävä tulee tehdä ja miltä se tuntuu onnistuessaan. Sitten otetiinki loppu käynnit ja puhutiin mihin kiinitetään jatkossa huomiota ja mitä kannataa treenata.

Se miksi pidän etu ja takaosa käänöksistä on myöskin se että jos meillä on huonosti pohjetta kuunteleva hevonen ja joka ei mielellään väistä. Niin näitä molempia harjoittelemalla saadaan hevosta valmisteltua väistöjen tekoon. Sillä nythän sinä pystyt siirtämään niinhevosen etu kuin takaosaakin :)

Sununtain ratsastus tunnilla minulla olikin oma vakio porukkani. Lunta oli tullut ihan kivasti ja herra lämminverinen oli tiputtanut kenkänsä, joten jätimme hyppytreenit toiseen kertaan sillä kasaantuva lumi kavioiden alla aiheutaa tieroja ja herkentää hevosta kaatumisille. Tytöt menivätkin ilman satulaa kaikki ja aloitimme jo heti alku käyntien jälkeen tekemään nelikaarista kiemura uraa. Ja siinä sitten selittäessään meinasin mennä itsekkin sekaisin miten se tehdään sillä nyrkki sääntönä on että parittomilla kaarilla suunta säilyy ja parillisilla suunta vaihtuu. Saatiin kuin saatiinkin sitten tehtyä tätäkin harjoitusta ihan sujuvasti. Tässä ryhmässä ratsastajien taidot ovat aika lailla saman tasoiset eri tasoisuutta tässä ryhmässä tekivät hevoset. sillä herra lämminverinen on radoilla kiertänyt ja ratsun hommi vasta parivuotta tehnyt säänöllisesti. Samoinkun herra suomenhevonen joka on entinen ravuri hänkin ja vaikeuksia tehnyt kaikki asettuminen sisälle vaikka hän onkin ollut ratsuna jo jonkin aikaa. Sitten on vielä herra puoliverinen joka on porukan osaavin mutta samalla ovelin jos ei pyydä tarpeeksi napakasti niin myöskään herra puoliverinen ei anna parastaan.
Teimme nelikaarista kiemura uraa molememmista suunista tarkoituksena saada hevosia vertymään ja suoristumaan sillä tämä liike on siitä hyvä että siinä tulee asetusta ja taivutusta molempiin suuntiin mutta myöskin siinä täytyy ratsastaa pohkeella ohjaa kohden tehden suoristus ja asetuksen vaihto. Tämän lämmitelyn jälkeen jolloin kaikien hevoset alkoivat enempi vähempi olla vertyneitä siiryimme ratsastamaan pituus halkaisijaa pitkin ja väistätämään käynissä hevosia niin oikealle kuin vasemmalle. Lähtö kohtana täytyy hevosen olla ensin rungostaan suora mutta se asetetaan hieman liikeestä poispäin. Ratsastajan oma katse on siellä minne hän on hevostaan väistämässä. Näin ollen jo oma katse viestitää hevoselle että mitä tahdomme sen tekevän sillä paino pisteemme muuttuu joka kerta kun päätämme  käänämme. Sisäpuolen jalka saa venyä rennosti alas ja siirtyä satulavyön taakse ulko ohja johtaa liikettä ja ulko puolen jalka huolehtii ettei takaosa karkaa liikeen edelle vaan että hevonen kulkisi hieman etuosa edellä. Myöskin täytyy muistaa ettei sisäjalka saa jäädä puristavaksi vaan sen täytyy pystyä irtautumaan ja toimimaan muullakinlailla. Käynti väistöissä voi tulla hankaluuksia hevosen eteenpäin pyrkimyksen säilyttämisessä tähänkin auttaa vain harjoitus. Ravi väistöissä onkin helpompi mielestäni saada tahti pysymään tasaisena. Yllätyksenä herra lämminverinen teki tehtävän parhaiten sekä ravissa että käynnissä, vaikeuksia tuotti vain suoristuminen väistön jälkeen. Herra suokki taas teki vasempaan hyvin väistöjä ravissa mutta oikealle väistö olikin vaikea sillä suokki herra oletti että tänne suuntaan väistäessä se tarkoitaa vaan nopeaa ravia. jolloin palattiin taas herra suokin osalta käynin kautta tehtäviin harjoituksiin. Herra puoliverinen taas teki siistit väistöt niin ravissa kuin käynnissä mutta vaikeampi suunta oli vasen johon se teki kyllä tehtävän mutta väistö olisi saanut olla kevyemmän näköinen tätä aikamme treenatin ja saatiin sieltä sitten lopuksi tulemaan oikein hyviäkin askelia. Kun ratsukot poistuivat keskihalkaisijalta lisätiin tehtävään vasta laukan nosto pitkällä sivulla. Herra lämpöisen kohdalla teimme poikeuksen ja hän sai nostaa myötälaukan. Parhaat vastalaukat teki totta kai herra puoliverinen joka on näitä ratsastuksen saloja jo pitkäänki kerennyt tehdä. Myöskin herra suokki yllätti iloisesti ja vasen vastalaukka nousi hienosti melkein joka kerta oikein. oikealle saimme korjata jonkin verran näitä nostoja mutta rehellinen suomen poika joka kerta pyydettäessä uudestaan nosti halutun laukan. Näillekkin ratsastajille sain sanoa kädestä, kulkaa kyynervarteen ja käntakaa kättä.
Itse olin kaikkiin ratsastajiin viikonlopun jäljiltä oikein tyytyväinen edistystä on tapahtunut :)
Itselläkin olisi ollut valmennus sununtai aamuna mutta en vielä uskaltanut nousta valmennusta ajatellen hevosen selkään sen verta vielä nuhainen olo.
Ja tässäkin tekstissä on ihan kamalasti niitä kirjoitus virheitä mutta en yksin kertaisesti jaksa korjata kun en meinaa itse niitä erottaa. Varmaan korjailen jälkeen päin mutta tuntuu että keltainen kynä on taas yli viivannut jokaisen sanan :P

Nuhaista ystävänpäivää!

Eilinen päivä oli pyhitetty pelkästään koirille ja tänään oli tarkoitus saada kaikki hevoset liikkumaan päivän aikana. Valitettavasti poikani nuha/kuume päätti yö aikaan iskeä minuun ja olen ihan vetelä makaroni. Joten hevosilla tarha päivä tänäänkin, tosin enska ilmoitti taas että tämä peli ei vetele ja koikka loikkasi sitten tarhan portin yli. Tai yli ja yli yritys hyvä kymmenen sillä tarhan portti on korkeudeltaan 160 cm ja siitä se sitten rysähti läpi. Meinasin sydärin saada ja olin jo ihan varma että nyt tuli isoa ja pahaa jälkeä. Herra laukkaisi hetken pihalla ja sain sen sitten siitä kiinni mutta kuinkas kävikään nyt oli jo ori miehen elkeet tänään ja hyppäsi pystyyn ja polki etusta kun otin sitä kiinni.
Siinä sitten peruutin, pysäytin, peruutin ja pysäytin ja tätä teinkin jonkin hetken että palasi poika ruotuun ja alkoi paremmin kuunnella ihmistä. Nuorikko alkaa olla siinä iässä että nyt saa olla tarkkana että ei pääse liiaksi uhma ikä nostamaan päätään. Siinä sitten kun vein enskan takaisin tarhaan ja mietin että on se kumma kun ei säkäriä saa ja meillä on erittäin tehokas paimen. Otin tamma puolen aidasta kiinni ja ajattelin kiertää nyt molemmat tarhat tarkkaan läpi että löytyisikö syy aitauksesta. Siinä sitten idioottina juoksutin kättä aita langan päällä ja sitten se tulikin. Se aivan älytön tälli ja en voinut kuin kiljua. Tamma aita siis ainakin ehjä ja jatkoin tutkimuksiani ja löysin hän minä sen vian pihaton takaa oli ori tarhan sähköliitäntä poikki. Vahingosta viisastuneena kävin sähköt nappaa massa pois päältä ja laitoin ehjän liittimen tilalle ja vielä vaihdoin portin paikan niin että vaikka enska nojaisikin pottiin se ei enää saisi ala puolaa nousemaan niin että pääsisi ali pujahtamaan. Tämän jälkeen olinkin aivan poikki ja tarkoitus oli vielä käydä äitini kanssa isäni haudalla. Lähdin matkaan ja porukoitteni pihalle jätin oman autoni ja tarkoitus oli ajaa isäin autolla jotta se saa vähän liikettä sekin. Muuten hyvä mutta auto ei sanonut pihaustakaan ja setäni tuli varmistamaan kun soitimme hänelle että akkuhan se oli sökähtänyt. Jätettiin tänään haudalla käymättä ja palasin peiton alle ja toivon että tämä olo tästä paranee. Huomenna olisi tarkoitus mennä seuramaan ratsastuksia ja toivon että minulla riittää ääntä. Lindalla ja minulla olisi ollut sunnuntaina valmennus mutta en uskaltanut ilmoittaa tulostani kun en tiedä haluaako tämä kuume taltua ennen sitä :P. Ihanaa ystävän päivää kaikille ja toivon että minun lähettämät kortit pääsi perille.

Koiramaisuuksia

Tänään minun pojalle nousi kova kuume joten on ollut aika sisällä ololle painottunut päivä. Harjasin koirat kaikki läpi ja samalla vaivalla tuli leikattua kynnet ja puhdistettua korvat. Koska lenkkeilyt jäisivät tänään väkisinkin lyhyiksi täytin koirille jokaiselle oman kongin maksa makkaralla ja koirien omilla herkuilla ja jäädytin niitä hetken pakastimessa jotta lelun tyhjennys ei kävisi liian helpoksi. Jos joku nyt miettii mikä ihme se sellainen kongi on niin se on koirien muovinen aktivointi lelu.

Tässä kuvassa on juurikin kongi ja Ressu sen tyhjennys puuhassa.

Kongin sisus on tyhjä johon saa haluamansa täytteen pistää. Itse tykkään käyttää näitä silloin kun tiedän että olen lähdössä pitemmäksi aikaa esim: kauppa reissu jolloin samalla käyn muilla asioilla. silloin koirilla ei ole ihan niin pitkä odotus aika kotona kun on mielekästä tekemistä. Samoin tykkään käyttää erilaisia aktivointi palloja ja kuutioita mihin laitetaan koiran kuiva muona. Ahneille koirille nämä pallot ovat mielestäni erityisen hyviä sillä ruokaa ei pääse heti hotkimaankaan vaan asian eteen pitää tehdä töitä. Meidän koirat ovat kaikki metsästys käytössä joten tottelevaisuus koulutus onkin ollut hieman vaativampaan kuin esim jonkun seura koira rodun. Karkon ollessa puhdas Karjalankarhu koira ja ressu ja roki ovat molemmat ajo koira sekoituksia riistaverisyys on koirissa voimakkaana. Myöskin metsästys koiran ovat yleensä itsenäisiä joten ihmisen miellyttäminen ei ole aina se vahvin puoli. Siitäkin huolimatta perus tottelevaisuutta harjoitellaan päivittäin ja ressulta ja rokilta tämä sujuukin aika ajoin hyvin ja uskallan tietyillä alueilla pitääkin niitä irti. Tosin jos olisi aivan tuoreet jäniksen jäljet en luultavasti saisi koiraa tulemaan luokseni joten irti pito alueet täytyykin miettiä huolella. Roki on kaikista koiristani miellytämisen halunnen ja siitä huomaa että rotuina löytyy muitakin kuin ajo koiraa.
Rokissa on ajo koiraa/saksan paimenta/hyskyä/jämptiä/labradorin noutajaa ja rotwaileria.

Karko onkin sitten ihan oma lukunsa. Sillä on erittäin suuri liikunnan tarve ja energia taso. Se ei pysty keskittymään kunnolla mihinkään koska kaikki hajut meinaa olla ylitse vuotavan mielenkiintosia ja kuten voitte uskoa tällaisen koiran mielenkiinon saanti ja keskittymään pyytäminen vaativat aika paljon hermoja.

Karko on toisin sanoen hyvän tahtoinen höhlä :)

Vanhin koirani Ressu on venäjänajo koiran ja suomenajo koiran risteytys. Ressu on toisaalta hirveän iloinen ja seurassa viihtyvä ja toisaalta se haluaa omaan rauhaan ja ilmoittaakin siitä muille koirille varsin napakasti. Kiistaton lauman pomo sitten ihmisten jälkeen. Ihka oma ensimmäinen koira joka on syntynyt 28.8.2008 ja kuten arvata saattaa se oli täysin vanhinko pentu. Itse en ole koskaan ollut rotu vastainen ja vaikka en silloin metsästystä harrastanut ei minua haitannut ottaa ajo koiraa. Tosin en silloin ymmärtänyt että metsästys vetisen koiran koulutus ei ole sama asia kuin seura koiran.  Eläinten kanssa olen aina ollut tekemissä mutta koiraa en voinut saada ennen kuin olin omassa taloudessa sillä äitini ja sisareni ovat niille allergisia.

Koska karko on ainut puhdas rotuinen karko on ainut joka käy virallisissa kehissä. Ressun ja rokin kanssa käymme jonkin verran joka kesä mätsäreissä ja yleensä ressu varsinkin on niissä kivasti pärjännyt.

Ja voihan kökkö en jostain syystä saa taas toimimaan tuota oikoluku juttua niin tämä on varmaan ihan täynnä kirjoitus virheitä. Ja syy miksi niitä löytyy ihan älyttömän paljon on se että minulla on todella vaikea kirjoittamisen/lukemisen häiriö joten en sitten itse pahvina erota jos unohdin jonkun kirjaimen välistä eikä pisteet ja pilkut tahdo mennä oikeaan paikkaan.

Maastoilua kerakseen ja karkailevaa ori poikaa vol:2

Tänään menin Lindalla maastoon, meinasin pistää satulan sille mutta se oli yksin kertaisesti niin lihava etten saanut vyötä kiinni. Se kyllä osaa pullistelun jalon taidon myöskin erinomaisesti mutta vaikka minä kuinka puhkuen ja puhisin en sitten vain saanut sitä maha vyötä kiinni. Eli siis ostos listaan saan laitaa pidemmän maha vyön 120 cm vyö ei sitten yltänyt joten riistäisiköhän se 130 cm. Virittelin sitten enkkuviltin ja loimi vyön pyllyn alle sillä vaikka Lindalla on tuota heinä mahaa sillä tuntuu säkä sekä selkä ranka kyllä pyllyssä ihan kiitettävästi. Matkaan kun pääsin niin eiköhän sieltä kohta kuulunut kavion kopsetta perästä ja kas kummaa enskahan se sieltä tulla viiletti. Piti sitten hetki siinä miettiä että käänynkö kotiin vai kulkeeko nuori herra mukana. Päätin jatkaa matkaa koska enska on ennenkin ollut mukana kun ratsastan, yleensä kylläkin käsi hevosena. Varmasti jos olisin ollut jossain muualla kuin koti konnuilla olisin kääntynyt kotiin mutta näillä minun maasto lenkeillä ei autoja ole joten totesin että saapahan enimmät virrat myöskin nuori mies pois. Ori poika liikkuikin kivan näköisesti häntä tötteröllä ja huomasin että se on kasvanut pituutta selästään kovasti ja saanut kaulaansa massaa. Kauhean isoksi se tuskin kasvaa sillä enskan isä on 162 cm korkea ja emä 160cm, ja Enska on jo nyt sen 160 cm joten en usko sen enää montaa senttiä kasvavan korkeutta. Mentiin aika reippaita pätkiä ravia alkuun kunnes päästiin sille tutulle laukka suoralle jonka Linda jo totta kai ennakoi ja sinkaisi matkaan. Enska laukkaili rauhallista tahtia perästä ja tamma mamma väläytteli laukan vaihtoja aika ajoin suoralla on pituutta noin kilometrin verran jonka jälkeen siirsinkin tamman käyntiin ja annoin löysät ohjat. Enska katseli tyytyväisenä maisemia eikä tuntunut olevan milläskään pitemmästä laukka pätkästäkään. Se on tehnyt näitä samoja lenkkejä yksivuotiaasta asti ja täytyy kyllä todeta että sillä on ehkä keskimääräistä kolmevuotiasta parempi kunto. Ja yksi syy karkailulle on se että olen antanut sille niin sanottua kasvu lomaa enkä ole ajanut sitä takaa tai juoksuttanut tarpeeksi ja näin olen sille on tullut tylsää. 17.2 on Enskalla nyt klinikka päivä jolloin ne niin surullisen kuuluisat suden hampaat poistetaan ja pääsee ori poikakin jo vähän totuttelemaan ratsun elämään. Siinä meidän sitten kävellessä kotiin saapui toinen ylämäki minkä olen yleensä laukannut mutta tänään olin ajatellut kävellä sen ylös.. Muuten hyvä mutta en ollut ottanut huomioon että enska ei ehkä halua kävellä ja se ponkaisikin nuoruutta uhkuen laukkaan, Lindakin olisi tahtonut rynniä perään mutta istuin tiivimin selkään ja jännitin hieman vatsalihaksiani samalla tehden puoli pidät teitä ja sain kun sainkin tamman kestämään lapasessa. Se laukkasi pienen pientä koulu hevosen laukkaa kunnes tuli mutka vastaan jota se koitti ponnistaa suurempaan vauhtiin, siinä sitten sotkeentuikin minun pidäte ja sohjoinen tie ja hävisi hevoselta takapuoli siististi alta jolloin tein hyvin tyylikkään laskeutumisen jaloilleni alas lindan pysähtyessä pärisemään että mitä, mitä nyt, mennään mennään jo. Siinä sitten taputin tammaa kaulalle ja enskakin marssi mäen alas kattomaan että mitä ne kanat täällä nyt mamoilee. Sattui sopivasti iso puupino siihen mäen alle ja ajattelin nousta siitä takaisin selkään, Linda taas ajatteli seurata perästä kun en sanonut kunnolla sille että seis ja se asettelikin jo etu kavioitaan puupinon alimmalle tasolle jolloin sitten katsoin silmät levällään että mitä ihmettä sinä teet. Kävi kyllä siinä selkään päästyäni mielessä että kyllä nuo hevoset sitten seuraa tosiaan vaikka puuhun jos se omistajakin on sinne menossa. Loppu lenkki sujuikin sitten ihan rauhassa kävimme vielä kiipeilemässä muutaman mäen käynissä ylös ja sieltä suunatiinkin suoraan kotiin. Loimitin sekä lindan että enskan ja jouduin laittamaan enskan siksi aikaa jököttämään aidan tolpaan että sain portin korjattua. tässä tuhraantuikin aikaa ihan reippaasti.  Vihdoin sitten tämän päätökseen saatuani otin vielä vietsun talliin ja valjastin sen miehelleni valmiiksi ja hän lähti vielä ajamaan minun jäädessä katsomaan poikani kanssa piirettyjä. Vietsu oli ajossa noin tunnin verran ja oli puhetta että nyt on alettava vetämään lisäpainon kanssa että on edes jotain vastusta meistä veto kisoissa tällä hetkellä meillä on vain hyvä perus kunto joten voima harjoittelu alkaisi olla ajan kohtainen. Lindan kanssa meillä olisi pää tavoiteena Juvan raviradalla olevat laukkakisat toukokuussa joten kestävyys harjoittelu alkaa Lindan kanssa olla ajan kohtainen. Huomenna on tarkoitus nyt käydä aidat läpi ja korjata ori pojan portti niin ettei sieltä pääse murtautumaan houdiinikaan ulos. siitä lisää sitten ;)

Juoksuttamista ja karkailevaa oria.

Eilen olin päättänyt että juoksutan kaikki meidän hevoset läpi heti aamu tuimaan niin kerkeän sitten iltapäivän pyhittää koirille. Hain Lindan tarhasta ja se tapansa mukaan kävellä lompsasi tarhan ala laitaan odottamaan että tulen sen sieltä hakemaan. Päästiinkin tallin kulmalle ja huomasin että nuori herra Ensio tulla viipotti perästä, laitoin Lindan talliin ja lähdin saalistamaan vapaudesta riehaantunutta ori poikaa kiinni. Enska on siinä mielessä kiltti ja helppo että se tulee kutsuttaessa luokse tai ainakin pysähtyy odottamaan että ihminen tulee ottamaan sen kiinni. Siinä sitten laittaessani poikaa tarhaan sain samalla tehdä vasara hommia sillä tarhan portin aidan eristeet oli lähteneet lankojen mukana irti. Sain aidan korjattua ja samalla otinkin Enskalta loimen pois koska sää oli plussan puolella niin saa vähän ihokin hengittää. Marsin takaisin talliin missä Linda minua oli käytävällä odottamassa. Loimet pois ja huolellinen harjaus läpi koko mummelin, yleensä harjaan hevosen noin viidellä harjalla ennen kuin alan varustamaan. Tämä on jäänyt minulle mieleen hyvin heppa kouluni ajoilta jolloin meidän ratsastuksen opettaja sanoi että hevonen ei tule ikinä puhtaaksi jollei sitä malta harjata viidellä harjalla läpi:). Juoksutus vyö,johon kiinnitin sivu ohjat. Eskadronin suojat ja bootsit joka jalkaan. Nämä Eskan suojat ovat olleet kyllä löytö tilasin nämä joskus saksasta ja taisin maksaa etu suojista 30 e ja takasen pitkistä jänne suojista 40 e. Suomessa näistä saa halvimmillaankin maksaa jo etu suojista 50-80e ja takasen pitkät jänne suojat lähentelevät 90 e. Suojittamisen suhteen olen todella neuroottinen, ensimmäinen hevoseni Pajatus kärsi jänne/hanko side ongelmista jolloin opin todella eteväksi pintelin käärijäksi ja vielä tänä päivänäkin suosin enemmän pinteleitä kuin suojia. Ennen kuin menin kentälle juoksuttamaan kävimme meidän posti laatikolla ja takaisin alku lämmittelyn kävelemässä Lindan kanssa, Ensio tuntui juoksentelevan ja huutelevan tarhassaan. Meidän posti laatikolle on matkaa n:800m suuntaansa joten alku kävelyä tuli ihan kivasti ja Lindan kohdalla olen tässä aika tarkka että se kerkiää lämmitä tarpeeksi ennen työn tekoa. Kentälle tultaessa en heti laittanut sivuohjia kiinni vaan annoin Lindan juosta kaikki askel lajit läpi molempiin suuntiin rauhassa jolloin se sai vapaasti venyä kaulasta eteen ja alas ja tehdä ne muutamat mulli loikat menemisen riemusta :). Aloitin sivuohjien kanssa vasempaan kierokseen joka on Lindalle vaikeampi, se meinaa mielellään tähän suuntaan astua oikealla taka jalalla liiallisesti mahan alle ja vasenta etu jalkaa kohden. Tämä johtuu siitä kinnerpatista joka on jäykistänyt tamma mamman liikettä, tähän suuntaan täytyy pitää huoli siitä että pysytään tarpeeksi isolla ympyrällä ja sivu ohjat saavat olla tasapituiset molemmilta puolin että mielummin tamma liikkuisi vartalostaan suorempana. Alettiin tehdä käynti,laukka,ravi,käynti siirtymistä ja Lindan kohdalla käyntiin siirtymiset ovat vaikeita se jäisi mielellään vaan hompsuttamaan pientä ravia kuin siirtyisi kunnolla käyntiin. Tätä keretiin tehdä muutaman kerran jolloin kuulin sen.. Ension kavioiden jylinä ja hirnuntaa, herra oli taas tullut tarhasta pihalle. Manasin asiaa mielessäni mutta totesin että en helkarissa lopeta nyt kesken että juoskoon sitten pihalla.(meidän onni on että lähin naapuri on 2 km päässä ja meidän tiellä ei liiku autoja). No tottakai herra porhaltaa kentälle katsomaan että mitä ihmettä te täällä puuhaatte, siinä se sitten juoksenteli ympyrällä Lindan perässä tehden tehtäviä siinä missä Lindakin. Meinasi ruveta naurattamaan sillä tuntui siltä kun minulla olisi ollut kaksi hevosta yhtä aikaa liinan nokassa. Vaihdoin siinä suuntaa ja Enska totesi että voi rähmä miten tylsää ja alkoi kävellä kenttää ympäri ja katsella valta kuntansa rajoja. Lindan kanssa jatkettiin samaa harjoitusta toiseen suuntaan mihin tämä onnistuikin hyvin ja on myöskin se helpompi suunta jolloin kiristin muutamalla pykälällä sivuohjaa saaden Lindan hieman asettumaan sisälle päin. Itselle tulee jotenkin Lindaa juoksuttaessa hirveän hyvä mieli sillä näkee oikein miten tamma nauttii ja varsinkin kun selvästi näkee miten se ottaa selkäänsä hyvin käyttöön. Lindan kanssa pyrinkin että juoksutan sitä kerran kaksi viikossa. Hyvin sujuneiden siirtymisten jälkeen lähdettiin talliin johon Enskakin seurasi kilttinä poikana perässä. Harjasin Lindan läpi ensin pyörittelin kumisualla ja sen jälkeen vielä karkealla pöly harjalla ja loimitin. Enskalle riimu päähän ja talutin sekä Lindan että Ension tarhaan. Nuori julli vaan sinkosi saman tien portista takaisin pihamaalle juoksentelemaan ja siinä vaiheessa kyllä meinasi hermot mennä. Tyynesti siinä sitten pistinkin portin kiinni ja otin Vietsun viereisestä tarhasta ja talutin sen talliin ja olin tarkoituksella jättänyt Vietsun tarhan portit auki ja juoneni toimikin niin kuin olin sen ajatellut. Enska meni uteliaana tutkimaan Vietsun tarhaan (mikä todellisuudessa onkin ori tarha koska se on lankku tarha) ja sain kun sainkin portit ajoissa kiinni ja sidottua vielä lankut ettei vahingossakaan herra tee omatakeisia poistumista. Vietsua ei luultavasti ole koskaan juoksutettu liinassa joten ihan mielenkiinolla odotin mitä hetki tuo tullessaan. alku kävelyt käytiin myöskin posti laatikolle ja sitten alettiin hommiin Vietsukin sai kumpaankin suuntaan ravata ja kävellä aluksi ilman sivareita. Tämä sujuikin ihan hyvin muutamaa pienempää ympyrää lukuun ottamatta. Laukkaa en edes pyytänyt sillä Vietsu ei olisi sitä kyennyt pyörittämään  ja samalla pitämään tasapainoaan ympyrällä. Sitten laitoinkin sivuohjat suhteelisen löysälle kiinni ja Vietsu näitä vähän ihmetellen meinasi lähteä peruuttamaan jolloin pyysin sitä napakasti eteen. Ensimmäinen reagtio tammalla oli nostaa pää kohden taivasta ja tiputtaa selkänsä ihan notkolle, hetken siinä ihmeteltyään se laski päätään ja rentoutti selän jolloin pyysin sitä sitten taas ravaamaan. Oikea kierros oli Vietsulle selvästi vaikeampi mutta ensimmäiseksi juoksutus kerraksi tämä sujui mielestäni oikein hyvin ja kun se oli ravannut ja kävellyt sivuohjien kanssa rennosti  molempiin suuntiin otin sivarit pois ja kävimme loppu käynnit maastossa käppäilemässä. Sen verta hikeen tuli Vietsukin joten harjaus ja loimitus oli paikallaan. Nyt kun Enska käppäili ori tarhassa laitoin ensimmäisen kerran Vietsun ja Lindan samaan tarhaan ja vähän jäin jännityksellä seuraamaan mitä mummelit sanoo toisistaan. Siellä ne possu junassa kävelivät ympäri tarhaan kunnes pysähtyivät samalla kasalle syömään ja totesin että nämä tulee juttuun oikeinkin kivasti. Enskaa en enää juoksuttanut totesin mielessäni että se sai jo päivän liikunta annoksen juoksenellessaan pitkin pihamaata. Annoin päivä heinät  eteen ja lähdin turvottamaan ilta rehuja valmiiksi. Tälläisinä päivinä sitä ymmärtää hyvin miksi kaikki täysi hoito tallit eivät halua ottaa ori hevosia talleihinsa.

Mäkitreeniä ja tietoa veto-kisoista.

Lindalla oli tänään vapaa päivä. Vietsulla taas ajettiin tänään kahden tunnin reki treeni . Mäki lähdöt olivat päivän treeni aihe tänään, tarkoittaen siis sitä että ylä mäkeen tultaessa hevonen pysäytetään ja sitä pyydetään seisomaan hetki. Sen jälkeen uudestaan liikkeelle ja sitten uusi pysäys. Pysäyksiä tehdään niin monta kun se tuntuu hevosestakin helpolle ja mukavalle, tämä on erittäin raskasta mutta samalla hyvää treeniä veto kisoja ajatellen. Sillä tulevissa kisoissa hevonen ajetaan niin sanotusti portaittain ja aina kun on saavutettu yksi porras pysäkki rekeen lisätään painoa. Myöskin veto alusta on hiekkaa joka vaikeuttaa ja on raskasta entisestään. Veto kisoihin ei kuulu ainoastaan tämä portaiden veto, siihen sisältyy myöskin käynti koe ja juoksu koe. Kilpailu alkaa juoksu kokeella jossa lähtö tapahtuu niin sanotusti linja-lähetyksenä. hevoset käännetään n-60m ennen lähtö viivaa meno suuntaan päin n:20m ennen lähtö linjaa voidaan hevosten ollessa yhtenä rintamana vauhtia kiihdyttää. Ensimmäisen hevosen turvan ylittäessä lähtö viiva ajan otto alkaa. Ainahan se on tietysti plussaa jos hevonen on nopea sillä vaikutetaan koko kilpailun pisteytykseen millä ajalla tullaan maaliin mutta tärkeitä on ettei tule liikoja laukkoa ( neljä kertaa) tai ohitusta laukassa sillä tämä johtaa hylkäämikseen ja koko reissu olisi näin ollen hukkaan heitetty.
Käynti koe on heti juoksu kokeen jälkeen. Hevoset kävelevät 500 m kärryissä olen 500 kg kuorma, aina käynti kokeen jälkeen pyritään ripeästi antamaan kärryt jo seuraavalle omaa osutaan odottavalle. Käynti kokeessakin otetaan aikaa joka pisteytetään parhaiden aikojen mukaan. Viimeisenä tulee niin sanottu veto koe. Tärkeintä on varmistaa että mikään ei paina tai hierrä hevosta, nahka osien kunto on hyvä katsoa tarkkaan sillä paine on oleva kova hevosen vetäessä koko voimalaan. Rauhallinen hevos ystävällinen käytös ja rohkaiseva ohjastaja ovat työ hevoselle tärkeät. hevoset eivät saisi itse pysähtyä porrasten välissä vaan niiden täytyisi jaksaa vetää tasaisesti niin kauan kunnes ohjastaja pyytää pysähtymään.Neljännestä turhasta pysähdyksestä veto lopetetaan ja tulokseksi jää näin olen se mihin viimeinen pysähdys tuli. Kaikki tämä tapahtuu samana päivänä joten hevosten nesteytyksestä ja suola tasapainosta täytyy huolehtia hyvin.
täällä on nähtävissä mahtavia kuvia viime kesän SM-kisoista.
http://viipin.galleria.fi/kuvat/Vuosi+2013/Ty%C3%B6hevosten+SM-kisat+/

Vietsu tulikin hyvin hikeen ajosta ja kävi jo mielessä että pitäisiköhän kuitenkin klipata karvat pois näin kevään korvilla, kuivaisi vähän nopeampaan. Riisuin vietsun valjaista ja hetken siinä harjailtuani loimitin ja vein päivä heinille tarhaan. Sitten otin otin enskan ja laitoin sen juoksutus liinaan juoksemaan. Tosin en laittanut mitään apu-ohjia ja sai juosta pelkkä riimu päässä. Enskalla on suden hampaat ala leuassa jotka olisi tarkoitus poistaa klinikalla tässä viikon sisään. Ala leukaan tulee suden hampaat yhdelle tuhannesta hevosesta joten enska on siinä suhteessa hieman erikoinen. Virtava nuori mies käyttäytyi oikein hienosti ja tehtiin siirtymisiä käynnistä, raviin, laukkaan ja raviin. juoksutin ehkä 15 min, molempiin suuntiin ja tämän jälkeen kävimme vielä maastossa käppäilemässä ennen kuin loimitin ja päästin enskankin syömään eväitään. Loppu päivän olenkin yrittänyt järjestää valmennus ryhmiä ja päiviä niin että kaikille sopisi ajan kohdat. Koetin saada tänään lisättyä kännykällä otettuja kuvia mutta jostain syystä tämä nyt ei ottanut onnistuakseen joten tässä taas vähän kuiva postaus ilman kuvia.

Lisää tietoa työ hevosista ja kilpailusta saat osoitteesta tyohevosharrastajat.fi

Rankka viikonloppu.

Ehkä elämäni rankin viikon loppu mutta samalla myöskin vapauttava kaikki on nyt ohi ja isä saatettu hautaan. Ehkä kerron siitä joskus tarkemmin mutta nyt en pysty/jaksa. Keskityn nyt hetkeksi vain hevosiin ja koiriin. Ihana ystäväni Veera tuli luokseni vierailulle tänä viikonloppuna, meillä on toistemme luokse parin tunnin auto matkat joten emme näe läheskään niin paljon kuin olisi suotavaa. Sununtaipäivä keskitytiin pelkästään olemaan ja viettämään hauskaa. Veera kävi tunnin pidossa aamusta jolloin itse valmistelin meille ruokaa ja katsoin lapseni kanssa piirettyjä. Koirat selvästi vaistosivat että tässä viikon lopussa oli jotain erikoista koska resssu vanhin koirani nuohosi sisällä minua tarkkailen ja selvästi halusi nyt olla ihmistä lähellä. Veeran tullessa sitten rääkkäämästä muita alettiin syömään ja odotettiin miestäni kotiin jotta päästiin liikuttamaan nuo meidän hevoset. Veeran laitoin Linda selkään ja itse ratsastin vietsulla. suitsien ja suojien lisäksi ei sitten satuloita laitettu vaan päätettiin mennä ihan rauhallinen rento mummo maasto. Veera kipusikin lindan selkään heinä paalin päältä ja itse päätin kanssa kokeilla samaa temppua vietsun kanssa. Hyvin se sitten onnistuikin vaikka vietsu lähti heti ravaamaan kun pääsin mahalleni sen selän päälle. XD
Siinä sitten pälpäteltiin kaikki maholliset asiat taivaan ja maan päältä. ensimmäinen laukakin meni hyvin tosin vietsu ei meinannut heti nostaa, vaan paukkutti iso ravurin raviaan, Lindan ja Veeran viipottaessa iloisessa isossa laukassa ohi. Siinä sitten siirettiiin käyntiin ja käveltiin hetki ja naureskeltiin Lindalle ja sen tötterö korville mummeli oli ihan innoissaan. Muutenkin että minä saan maastoon kaverin mukaan on niin harvinaista herkkua että nautin tästä reissusta ihan täysin rinnoin. Täällä meillä on mukavan kumpuilevat maastot että on paljon ylä ja alamäkiä samoin kuin pitkiä suoria. Vietsukin hokasi ensimmäisen laukan jälkeen että tämähän on kaverin kanssa hirveän kivaa ja nosti sen jälkeen joka kerta laukan kuin pyysinkin. Linda mennä humputti sitä omaa pikku raviaan aina välissä laukkojen jälkeen kun pyydettiin käyntiä. Mutta kertaakaan se ei lähtenyt pomppimaan tai tarjoamaan siksakkia tai hyppi nyt pystyyn mitä se vielä pari vuotta sitten tarjosi melkein aina maastossa, olin ihan älyttömän iloisesti yllättynyt. Hieman jännitimme miten Linda pysyy pystyssä ilman kenkiä mutta sillä oli itseasissa, helpompi liikkua kun vitsulla hokki kengissään. vietsu keräsi hirmuisia tieroja aina välissä matkaa ja liukasteli sitten niitä.  Kyllä taas ihasteltiin sitä Lindan laukkaa kyllä huomaa että hevosessa on paljon täyttä verta. Laukka on niin kevyttä ja ilmavaa että ei sitä voi kun ihastella. Koti tielle tultaessa vastassa olikin sitten yllätys... Enska juoksi ison miehen laukkaansa meitä vastaan, ei malttanut herra tarhassa olla sitä aikaa kun morsiot oli lähtenyt. Siinä se sitten käppäili meidän kanssa takasin pihaan. Loimitetiin kaikki kolme, Enskakin oli sen verran kerinnyt hiota omista juoksuistaan niin sai sekin loimen selkään ja pääsivät kaikki tarhaan päivä heinille. Kiva oli nyt vaihtaa kuulumisia ja opetus tehtäviä toisen ohjaajan kanssa. Kaiken kaikkiaan eilinen oli ihan mahtava päivä parhaan ystävän seurassa. Ja tiedän että se toinen paras ystävä ajatteli minua erityisen paljon tänä viikonloppuna sieltä rapakon takana :). Koitan saada serkkuni kuvailemaan joku kaunispäivä eläimiä nin saisin laitettua tänne uusia kuvia.

puomin nostajana..

Tänään olin luvannut lähteä kaverilleni puomin nostajaksi että hän kerkiää ennen ensi viikon maneesi valmennuksia loikkia muutaman kerran. Herra liettualaista olikin ystäväni puunaamassa jo tallissa kun saavuin paikalle ja täytyy sanoa, etten ole ehkä eläissäni lempeämmän näköistä ja oloista hevosta tavannut. Siinä meidän rupatellessa se seisoi täysin paikallaan ja puhalteli kasvoille ja tuntui kysyvän että kukas sinä nyt sitten olet. Hevosen säkää on ainakin 175 cm että oikein lempeä jättiläinen on kyseessä. Olin tuonut mukanani lindan sprenger-kuolaimen kokeiltavaksi sillä tämä ruuna herra tuntui innostuvan esteistä mutta samalla on kuitenkin herkkä niin mitään älyttömän vahvaa ei suuhun voinut pistää. Baucher vaihdettiin SPRENGER Dynamic RS WH-Ultraan.

 

kuva lainattu: Horsepro.fi sivulta.

Olin hankkinut tämän kuolaimen lindalle aikanaan hyppäämiseen. Kuolain on valmistettu auriganista joka parantaa hevosen suun syljen eritystä ja saa hevosen imeskelemään ja tukeutumaan kuolaimeen paremmin. Tämän kuolaimen myynti puheessa sanottiin kuolaimen suu osan muotoilun ansiosta että herkät hevoset muuttuvat tasaisemmaksi ohjalle ja taas niskastaan jäyheämmät hevoset herkistyvät pidätteille paremmin. Niin tai näin itse tykkäsin tästä kuolaimesta varsinkin sen takia että kun siinä on kiinteät kuolain renkaat ei kuolain pääse nipistämään suupieliä. Mutta linda on toiminut nykyisin pelkällä tavallisella  kolmipala kuolaimella joten tämä on minulla ollut tyhjän panttina.  Ystäväni ei mikään kauhean pitkä ihminen ole joten naureskeltiin taas ääneen että mikä siinä on että pitää hommata näitä sota norsuja alle, sillä hänen toinenkin hevosensa on iso joka suhteessa. Alku verryttelyn aloitettuaan minä aloin kantamaan tolppia ja puomeja kentälle. Tehtiin aluksi pysty/pysty sarja johon otettiin yksi laukka askel väliin. aloitus korkeus oli meillä 50-60 cm. Herra Liettualainen oli oikein innoissaan ja alkuun olikin hevosella vaikeuksia odottaa ratsastajaansa :D. Olin luvannut ottaa kuvia tästä hyppy kerrasta mutta unohdimme sitten kameran talliin joten kaverini antoi puhelimensa. Arvaat te varmaan osasinko minä sitä käyttää.. Taisi puolesta kuvista puutua joka pää tai pylly :D.  Tämän alkaessa sujua ja hevosen rauhoittuessa hieman, tein toiselle pitkälle sivulle pysty/okseri sarjan kahdella laukka askeleella. Tämä meinasi olla herra hevosesta ikeenkin kiva päästä venymään okserille mutta se ei oikein malttanut taas aluksi uuteen tehtävään tultaessa kuunnella ja ponkaisi yhden askeleen verran liian aikaisin ja puomi kolisi alas. Tätä tultiin molempiin suuntiin muutaman kerran jolloin hevonenkin malttoi jo paremmin kuunnella ja tulla lähemmäs estettä. Hevonen on ystävälleni varsin uusi tapaus eikä yhteistä taivalta ole kertynyt vielä montaa kk:ta. Oli mukava vertailla miten vaikuttaa täysin eri tyylisellä hevosella ratsastus ratsastajaan. Tämä herra Latvialainen oli menossa kovasti eteen päin jolloin sen oli vaikea pysyä kuulolla ohjan ja pohkeen välissä. Tähän hevoseen sai vaikuttaa paljon tiiviillä istunnalla ja vatsa lihaksilla ja tukevalla pohkeella. Käden kanssa täytyi olla varovainen ettei jäänyt käsi hitaaksi ja liikaa pitämään vaikka hevonen oli eteenpäin menevä emme halunneet vaikuttaa liikaa siihen vaan saada tuntumaa hieman kevyeksi pienillä pidät teillä. Herra iso kakkonen kaverini vanhempi hevonen on myöskin varma hyppääjä mutta täysin erilainen ratsastaa. Se vaatii puolestansa paljon tukea kädeltä ollessa hieman etu painoinen ja hidas avuille. Toisaalta iso kakkonen on myöskin sitä mieltä että estettä voi hypätä vasta kun se on 90 cm. muuten se on vähän huolimaton ja sitä mieltä että kuka laittoi risuja tielleni. Toisaalta iso kakkosen kun saa syttymään se on mitä luotettavin ja varmin este ratsu joka tulee juuri sen esteen yli mihin se ohjataan. Viimeinen pysty/okseri sarjan korkeudeksi jäi tänään 100 cm johon herra Liettualainen teki hyvän pyöreän pehmeän hypyn pyöristäen itseään ja jatkaessa rauhallisella laukalla esteen jälkeen. Tähän oli hyvä lopettaa ja pääsin käymään itsekin loppu verkaa tehtäessä herran kyytiin. Tykäistyin kovasti sillä vaikka herra liettua on korkea se oli myöskin kapea mikä sopii minun pyllyn alle hyvin siinä hetken ravailtuani molempiin suuntiin ei voinut suu olla kun messigillä. Hieno peli ei voi muuta sanoa :). Ensi viikolla olisi suokkeilua tiedossa palataan asiaan ;)

PS: omistajan luvalla laitan nyt loppu verkka kuvia Hontsasta :)

näistä kuvista huomaa hyvin että istuntani kaipaa korjaamista ja vahvistumista. jalkani seikailee ihan edessä ja istun noja tuolissa.

 

2013 pää tapahtumat enskan kanssa. mitä tuo 2014 ?

Malus Edelman.
enska suku:
i: Roi du balled
e: Angie GER
enskan suku on vähän niin sanottu sekasukuinen. sieltä löytyy muutama este hevonenkin mutta on suurimmaksi osaksi koulupainotteista.

Alku aikana ension kanssa käytiin paljon kävelemässä maastossa, maasta käsin taluttaen. Se totutteli pitämään kuolaimia ja suojia jalassaan. Kantamaan satulaa selässään ja juoksemaan liinassa.  Enska ei ole kovin hyvä rehun käyttäjä joten hoikka poika sai alkaa lihotus kuurille ja saikin näin ollen vapaasti heinää ja väki rehut ja kivennäiset 4 päivään. Syyskuussa mitatessa ensio oli n:148 cm korkea puoli toista vuotinen miehen alku.

ensio on tässä kuvassa juuri saapuneena. issikat nötti ja timppa ihmettelee tulokasta.

Vuoden vaihtuessa 2013 ja enskan kääntyessä kaksivuotiaaksi oli tavoitteena käydä yhdet näyttelyt kesän aikana. harjoitusta tähän saimme Juvan ravi radalla järjetetyistä hevosten/ponien mätchowsta.

Enska käyttäyi ihan hyvin muutamaa huutelu hetkeä ja ylimääräistä pomppimista lukuun ottamatta ja oli mätsäreiden BIS 1.  Arvostelu paperissa luki näin.
Pää ja Kaula :Sopusuhtainen pää, kevyt pitkä kaula.
Runko: Hyvä etuosa, hieman suora selkä.
Jalat: Pitkät etujalat, vennohkot vuohiset, pitkäsäärinen
Käynti: Ej liike ahdas, Hätäinen
Ravi: Kevyt, ei ahdas.
Muuta: oej kaviossa 2cm pystyhalkeama edessä.

Muutama kuva mätsäreistä :

kuvat on ottanut: Henriikka Pesonen ( c) mätsäri olivat 11.5 ja ension syntymä päiväni siis herra tasan kaksi vuotias näissä kuvissa :)

Viralliset näyttelyt kävimme heinä kuussa Mikkelissä, Rouhialan tallilla. Paras ystäväni lähti mukaan ja saikin enskan karvan kiiltelemään ja letitettyä sen oikein hienoksi. Ystäväni on paljon parempi letittämään  ja täyty sanoa että harja oli kyllä ihan mahtava. päivä oli kuuma ja painostava ja tuntui koko ajan että on ukkosta ilmassa. Enska oli ollut laitumelta pois edelliset kolme päivää ennen näyttelyjä mutta vaikutti silti hieman väsyneeltä. enska oli hyvä käsitellä ja tuomari tykkäsi sen ulko muodosta mutta jotenkin väsymyksestä johtuen ravi ei vaan ollut niin lennokasta kun se on yleensä ollut ja enska sai tuomarilta II palkinnon. Tosin yhtään ykkösen varsaa ei ollut ollutkaan meidän ryhmässä. Mukava päivä kaiken kaikkiaan olin jännittänyt niin paljon että varsa jäisi kolmannelle palkinnolle.Ihan tyytyväinen olin vaikka harmittelinkin sitä etten saanut ravia esitettyä kunnolla.
enskan arvostelu on tässä:7-8-7-7-7=36p II- palkinto, säkäkorkeus: 154,5 cm
Jalo ja pienehkö ori, joka saisi olla suurilinjaismepi. Sillä on ilmeikäs pää, hyvänmuotoinen, mutta lyhyt kaula, lyhyt lapa, hyvä säkä ja hyvä rungon syvyys. Lihaksikas. Etujaloissa vennot vuohiset ja vasen etujalka hajavarpainen. Liikkeet ahtaat edestä ja kerii. Käynti on melko matkavoittavaa, mutta saisi olla energisempää. Ravi on tahdikasta ja melko matkaavoittavaa, mutta etupainoista.

kuvia näyttelyistä:


Kesän enska vietti laitumista nauttien lindan kanssa . syksyn tullen ension ollessa kaksipuolivuotias aloitin ensimmäiset selkään nousu harjoitukset johon herra suhtautui erittäin hyvin. talvella kävimme muutamalla käynti maastolla lyhyitä totta kai ettei kasvava varsa rasitu liikaa max: 15 min. enska oppi pysähtymää lähtemään liikkeelle ja peruutamaan jonka jälkeen varsa on saanut nauttia pihatto elämästä silloin tälle irto hypytyksissä käyden. takaakin on ajettu muutaman kerran ja puhetta ollut että vielä opetetaan kärryjen edessäkin toimimaan mutta hiljaa hyvä tulee :)

2014- vuoden alku toi suru uutisia minun perheelleni ja isäni siirtyi pilven reunalle.
suru on suuri mutta tämän vuoden kalenterin olenkin merkannut täyteen tapahtumia hevosten ja koirien kanssa. elämän täytyy jatkua. Enskasta sain myynti tarjouksen johon en tartunut. Tarjous oli enemmän kun kohtuullinen mutta enska on saatu lahjana minun isältäni joten näin olen en usko sen koskaan lähtevän minun omistuksestani. Tarkoitus on tänä vuonna alkaa ratsuttamaan ensiota enemän, vuorossa on ensimäinen klinikka reissu ennen sitä jossa otetaan enskan ala-leuan puoleta suden hammas pois ja kuvataan ja syynätään jalat että onko kasvuraot jo miten umpeutuneet. Nuoren hevosen suuta on hyvä seurata muutenkin tarkaan ja varsinkin kun on ratsutaminen alkamassa että onko se vaihtamassa hampaita ja juurikin nämä suden hampaat poistataa ettei vaan jää painamaan kuolaimeen aiheutaen kiputiloja. Ratsastuksen kuuluu olla ennen kaikkea hauskaa niin sille varsalle kuin ratsutajallekin. rento ja iloinen mieli oppii parhaiten niin eläimissä kuin ihmisissäkin.  Äh onpa taas paljon kirjoitus virheitä pahoittelut niistä. Minä itse en niitä niin huomaa :P. Lindan kanssa on tänä vuonna tarkoitus mennä pieniä seura-kilpailuja niin oman kun matamin mielen virkeydeksi. Mietinnässä on nyt että piikitetäänkö takajalan kintereet kortisonilla, mutta tämäkin on kaksipiipuinen juttu. linda ei siis onnu tai ole muuten kipeä sillä on vain nuo kinnerpatit mitkä jäykistää sen liikettä. Nyt jos joku mietii mikä se kinnerpatti on niin se on nivelrikkoa joka vaatii kunnossa pysyäkseen säänöllistä liikutusta ja hyvät alku/loppuverrytelyt. Osa vannoo kortisooni hoidon nimeen ja osa taas on sitä mieltä että siitä ei ole mitään apua tai jos on niin vain lyhyeksi aikaa. joten kuvataan varmaan jalat taas lindaltakin ja harkitaan sitten kuvien mukaan mitä tehdään.
Vietsun kanssa oisi tarkoitus osallistua harjussa järjestetäviin SM- vetokisoihin. Samalla vitsu treenaa ratsun hommia josta laukka on aiheuttanut pään vaivaa. Minulla on ollut monta entistä ravuria ratsutuksessa mutta vietsu on ollut vaikein laukka harjoittelija. Laukka on löytynyt nyt vihdoin ja viimein mutta voisi sanoa että  vietsu ei ratsastukselisesti osaa vielä muuta kuin kantaa ratsastajaa :) jostain syystä tämän vuoden leudot talvet ja vähäinen lumi ovat saaneet hevosten mahan sekaisin. Liekkö hiekan syönti vai muu maan kaivelu syynä niin tuntuu yhdellä sun toisella olevan ongelmia mahavaivojen kanssa. Lindallakin tällä hetkellä maha löysänä johon saa nyt maitohappo bakteeria toivotaan että helpotaa pian. enskalle on klinikka päivä 17.2 joten kirjoitan ainakin sieltä lisää.

Mitä tämä Blogi sisältää ?

Tässä blogissa kerron elämästäni kolmen koirani. Yhden kissan ja Omien sekä vieraiden hevosten kanssa touhuamisesta :)

Suuressa roolissa täällä on 2011 syntynyt FWB, ori Malus Edelman.

Tuttavallisemmin: Enska,Ensio, Mauno, Edelman,Edi.
Enska tuli minulle sen ollessa yksivuotias. Alun perin olin katsellut itselleni saman ikäistä holstaineri tamma varsaa joka kerkesi kuitenkin mennä kaupaksi ennen kuin kerkesin sitä katsomaan. Vähän siinä harmissani selailin hevostallinettiä ja enskan silloisen edin ilmoitus tarttui silmiini. Isälleni mainitsin että nyt olisi samasta orista varsa myynissä millä oli tarkoitus aikanaan astutaan vuosia sitten minulla ylläpidossa ollut tamma. Isä totesi että mene toki katsomaan että eihän se mitään annakaan jos ei ota. Matkaan lähdettiin  Avomieheni kanssa Lohjaa kohden, Hevoskopin otimme valmiiksi mukaan koska matka meiltä lohjalle kestää n: 4,5 tuntia. Edi oli laitumella vanhemman ruunan ja veli puolensa kanssa. se ei tehnyt hirveätä vaikutusta kasvu kautta parhaillaan tekevä varsa oli romulaisen näköinen mutta kylläkin utelias. Heti tuli haistelemaan ja katsomaan että ketäs työ ootte :) Vietiin varsa kentälle jonne se käveli ihan mukisematta ja nähtiin sitä liikkeessä. Ravi oli hienoa se juoksenteli häntä tötterössä  pienellä ympyrällä kuikuilen laitumelle päin. muutama laukka pyrähdys ja totesin että näyttää liikkeessä hyvälle. Avomieheltäni kysyin että miltä tämä hänestä näyttää ja vastaus oli että ihan se hevoselta hänestä näyttää ( hänen kuivaa huumoria ) totesin kasvatajalle että kyllä tämä meidän matkaan lähtee. vietiin talliin mikä oli nuorelle miehelle vähän levoton paikka kun oli saanut koko kesän laitumella olla. kirjoiteltiin paperit ja lastatiin pieni mies elämänsä ensimmäistä kertaa autoon. Lastaus tilanne oli totta kai varsasta jännä ja muutaman pystyyn hyppäämisen jälkeen se loikkasikin kyytiin. sidoimme sen hyvin kiinni ja laitoimme vielä kaiken varalle kaula panna ettei ori poika jänityksissään hyppää etu puomin yli. Matka sujui hyvin eika varsa ollut ressanut tai hikinen reissusta kasvattaja olikin kehunut poikaa järkevä luonteiseksi. ja niin elokuun 29 päivä 2012 minusta oli tullut kahden hevosen omistaja :)