Viikko on vierähtänyt liukkaista keleistä kiukuten ja remontia tehden. Meillä on siis vesi vahinko talossa ja tuntuu että remontti kestää ikuisuuden, varsinkin kun lämmintä vettä ei tule sisälle taloon olenkaan. Enska odottaa edelleen kengittäjää ja on ollut tarhassa oikea kauhu kakara ja pompii omaksi ilokseen pystyyn,eteen,taakse ja milloin mihinkin suuntaan.
Tänään kävin kahdessa paikkaa tunnin pidossa. Ensimmäisenä olikin vuorossa minun vakkari tytöt ja ponityttö samalla tunnilla. Ponilta puutui toinen etu kenkä ja se hieman meinasi juosta ratsastajansa apuja alku verkan aikana karkuun mutta tasoittui sitten kuitenkin ihan kivasti. Hyppäsimme tänään s-kaarella niin että tuli kaareva tie ensin puomille josta väli seuraavaan puomiin oli 5,5m ja sitten pysty este jonka jälkeen n:2,80m jälleen maa puomi jarruttavana apuna. Teimme harjoituksen ensin ravissa jotta tie tuli kaikille tutuksi. tämä sujui molempiin suuntiin ja siitä sitten sainkin idean että vaihdatin ponin ja herra suomen hevosen ratsastajia keskenään. Ilmeet oli molemmilla tytöillä hyvät kun kipusivat uusien tuttavuuksiensa selkään. Sama kaari harjoitus jatkui tosin poni tyttö aluksi tuskastelikin herra suomenhevosen tapaa kaatua sisä pohjetta vasten. Hypyt sujuivat kaikilta hyvin ja tulimme tehtävää molempiin suuntiin. Aloitimme n.60cm jonka nostin sitten hevosille 90 cm ja poni tuli sitten 70 cm. Poni on entinen kilpaponi ja sen myöskin näkee esteitä hypätessä sillä jos ratsastaja antaa yhtään istunaltaan tai ohjaltaan periksi poni pompaa kaksi metriä ennen estettä valtavan loikan. Olin oikein ylpeä kaikista tytöistä. Herra puoliverinen oli alku tunnista hieman jäykkä takajaloistaan mutta hienosti ratsastaja sai vanhemman herran vertymään. Poni ja puoliverinen ovat molemmat yli kaksikympisiä mitä ei todella uskoisi kun niitä katsoo. Tässä sen näkee miten hyvä hoito,liikutus ja ruokinta pitävät hevosen terveenä. Poni tytön kanssa puhutiin käsien oikeasta paikasta ja kahden muun kanssa siitä kuinka vaikuttaa hevosiin este väleissä. Loppu käynneissä puhutiin siitä kuinka sitä koko ajan kehityy ratsastajana vaikka se ei aina siltä tunnukaan. Myöskin epäonnistumiset täytyy ottaa opetuksena kuinka tehdä jotain paremmin sillä ratsastaja joka ei pysty katsomaan virheitään ei myöskään pääse kehittymään. Joten puhuimme siitä kuinka paljon osataan nyt verrattuna siihen mistä on aloitettu.
Illaksi jatkoinki pitämään Mikkelin maneesille tuntia. Tämä tuntuikin ihan luksukselle sillä en ole pitkään aikaan pääsyt ketään höykyyttämään maneesille. Teimme samaa tehtävää kaarella hypyytystä mutta aloitimme päädyssä olevalla kolmen pystyn kaarevalla sarjalla jonka välit oli 5,5 m eli yksi laukka askel. Herra Hontsa oli aika ajoin vähän jähmeä kylestän ja hidas pidätteille mutta paransi hurjasti loppua kohden. Ongelmana meinasi olla välillä jopa liika innokuus eteiden välissä. Se lähestyi hyvin rauhallista pientä laukkaa mutta esteiden välissä pakettia oli välillä vaikea saada pysymään kasassa. Mukana oli myöskin rouva suomenhevonen joka oli vähän hitaan oloinen tänään avuille mutta suoriutui myöskin mallikaasti annetuista tehtävistä.
Itselläni on meinannut olla tuo opettamisen kipinä kateissa, mutta tänään huomasin että ehkä se oli vain talvihorroksessa sillä päivät ovat pidentyneet ja pääni pursuaa uusia tunti aiheita. Toivotaan parempia kelejä jotta pääsen nuoren miehen kanssa tosi toimiin :) siihen asti nähdään taas kun nähdään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti