Enska on virven tunnin jälkeen saanut olla kasvu/lepo lomalla nyt viikon verran ja mitä olen tarha käyttäytymistä seurannut niin on virtaakin kertynyt päivien kuluessa. Eilen olikin ihanan keväinen auringon paiste ja ajatuksena oli juoksuttaa nuori mies ennen selkään kiipeämistä. Ajatuksena oikeinkin kiva mutta toteutus ei nyt ihan mennyt putkeen. Meillä on nyt urakalla kaadettu puita ja aloitettu poltopuiden ja lautojen sahaus että saataisiin tuon ikuisuus projekti talli valmiiksi, joten kenttä on ihan täynnä tukki puita työ koneita ja ennen kaikkea lillinkiä. Joten laitoin enskan valmiiksi ja poika oli jo tarhasta ottaessa kaula kaarella ja etunne kevyenä, joten arvasin että voi olla tänään vähän erilaista menoa kuin yleensä. Laitoin joka jalkaan pintelit ja bootsit ja muut omat vermeet ja lähdettiin matkaan. Pääsin selkään niin enska aloitti näyttämällä minulle että kyllä hänestäkin rodeo hevosen piirteitä löytyy, pystyyn,pukki,peruutus ja päänpuistelua levade eteen ja pohkeen väistöä sivulle. Laitoin vain pohkeet paremmin kiinni ja käskin heti ravata reipaasti eteen. Alku käyntejä ei tullut sillä tuossa vaiheessa kun hevonen on jännittynyt kuin vieteri ukko ja näyttää sen ei toivotulla käytöksellä paras tapa on pyytää päätäväisesti hevosta eteen.
Tämä hetkeksi auttoikin ja päästiin koti pihan tammojen hajujen luota edemmäs kunnes tuli ala mäki missä pyysin käyntiin, Enska veteli mulliloikaa, alamäen alas ja alhaalla vielä pystyyn ja takajalkojen varassa ympäri. Nyt napsautin jo aika reippaasti jalalla ja käytin ääntä ja maistkutin enskan eteen ja ravattiin jälleen pieni pätkä ylä mäkeen ja tunsin kuinka se alkoi jo vähän rentoutua, kunnes tulimme naapurin pihan viereen mistä tiekin menee jolloin enskan siirsin käyntiin ja pikku heppa ei olisi maltanut millään kävellä vaan nöpötti pikku ravin ja käynin sekoitusta eteen päin. Nyt tuli pitkä ala mäki osuus jonka ratsastin reipasta käyntiä eteenpäin enska vähän protestoi tikutamma ja heittelemällä päätään ja kiemurtelemalla pohjettani vasten. Päästiin kuin päästiinkin ala mäki alas ja sitten taas uusi ylämäki.(Miten nämä maastot onkin vaan ala mäki ylämäkeä ) Tässä pyysin ravia mutta enska tarjosi laukkaa ja käytiinkin keskustelu kumpi se on ja sain kun sainkin sen ravaamaan mäen loppuun jonka jälkeen taas käyntiin ja alamäki päätä viskoen, harvinaisen inhottava tunne kun hevonen heitelee päätään alamäessä.
Nyt päästiin vihdoin ja viimein pitemmälle suoralle josta pyysin alun ravia sillä tie vaikutti hieman pehmenneeltä, tie kesti kuitenkin hyvin ja pyysin enskan laukaamaan jonka se nostikin hienosti mutta alkoi mullitamaan heti nostetuaan. Enskalla on yleensä lampaankarvainen panssari vyö käytössä, mutta koska tämä vyö oli pesussa oli meillä tavan pansari vyö ja huomasin että en ehkä ollut kiristäntänyt vyötä niin paljon kuin olisi pitänyt sillä satula valahti hieman eteen. Joten johtuiko mullitus lomasta vai satulan eteen valahtamisesta en voi satavarmana sano. Tai sitten tässä oli kyse vähän molemmista, nostin vähän ohjaa ja painoin jalan tiivimin kiinni ja enska jatkoi nyt normaalisti laukaa kunnes itse siirsin sen takaisin raviin ja siitä käyntiin. hetken käveltyämme tulimme kaatuneen puunrungon luo joka oli sahattu tieltä pois. Pysäytin enskan siihen ja tulin als selästä korjatekseni satulan paikkaa ja kiristääkseni vyötä enemmän. Enska odotti kiltisti mutta sitten se kauhea kuola alkoi kutitaa suuta ja pitihän minun kaivaa rätti taskusta ja pyyhkiä samaa suupielet. Enska inhoaa tuota kutiamista mikä tulee suupieliin vaahdon kertyessä, se on semmonen herkkä poika. Nostin jalkaa jalustimeen ja eihän siinä nyt ois enää maltanut seisoa mutta muukaan auttanut kun käänsin päätä hieman sille puolelle mistä olin nousemassa kyytiin. Tämä on hyvä kikka jos on nuori tai muuten säikky/virtava hevonen saada se kestämään paikoilaan ja odotamaan vähän rauhalisemmin että ratsastaja on kyydissä.
Soratie osuus alkoi tämän puun jälkeen ja kävellä lönkötimme sen kohdan ohi kunnes alkoi taas hiekka tie jossa pyysin jälleen ravia ja ensa tarvosi minulle laukaa, pyysin herran takaisin raviina ja sain pukauksen palkakseni mutta siirtyi kuitenkin. Enska mielelään laukkaisi maastossa ja taas kentällä se ei meinaa nostaa laukkaa vaan jää jopa liiaaksi pohjetta vasten makaamaan. Jatkoimme ravia autio talolle asti jossa pyysin enskan käyntiin ja käänyimme siinä pistonpäässä ympäri ja aloimme palaamaan kotiin päin. Nyt oli jo huomattavasti rauhalisempi ja sain antaa jo pitempää ohjaa että herra sai venytellä kaulaansa. Kunnes tulimme risteys kohtaan tiessä ja enska koitti levade loikalla ja nopealla käänöksellä saada tasapainoni irtoamaan. nyt jo nappasin vähän raipalla kaulalle ja pyysin sitä peruutaman ja siitä reipasta käyntiä eteenpäin. Enska tyytyikin kohtaloonsa ja käveli nätisti kunnes tulimme suorapätkä alkuun jossa oli hieman pehmenyt tie ja vesilätäkö missä oli jää vilä pinnassa. Enska astuikin tähän jää kohdan päälle ja se murtui räsähtäen ja vettä roiskahti enskan masuun asti jolloin se ponkaisi kaikki jalat ilmaan ja pukitti selkä köyryssä kun vähän taisi reppana säikähtää. Oikea jalustin irtosi jalastani ja painoni heilahti vähän vasemmalla mutta ei onneksi vakavempaa nauratti itseäni hirveästi. Loppu matkan enska käveli kiltisti kotiin ja oli jo enimmät virtansa purkanut. Tallissa otin varusteita pois ja voi sitä kutinan määrää jonka hiki aiheutti. onneksi harjaus helpotti pikku pojan oloa ja siinä se päätä harjatessa laitoikin päänsä kainalooni ja nautitiin hetki vain toistemme seurasta. Vaikka aurinko on lämmin ja on plussa asteita tuuli on vielä sen verran kylmä että laitoin enskalle kevyen toppiksen päälle ettei nuoren miehen lihakset pääse kylmetymään ja mene ihan jumiin koo vaavi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti