Vaikka Blogi onkin ollut hiljaa...

Olen silt ratsastanut paljon ja minulla on ollut nyt vieraita hevosia ajo ja ratsu opissa. Minulla on ollut huippu ystävä jonka hevosilla olen saanut kisata ja käydä muuten vaan hummailemassa.

 

Menen nyt käymään Horse shoussa ystäväni kanssa ja koitan saada tehtyäblogin meidän reissusta :)

Enkan paluu sairas lomalta.

Enskan kanssa olemme varovasti aloitaneet liikutamisen niin juoksutaen kun ratsainkin. Ensimmäinen tippuminenkin on nyt tullut enskan kanssa ja ihan omaa varomattomuuttani. Hyppäsin pikku ristikkoa enskalla ja olin alkuun juoksutanut enskaa siitä yli jotta sai enemät höyryt pois ja kerkesi tutustua tehtävään ilman  ratsastajaa, Ensimmäinen hyppy kuitenkin ratsastajan kanssa oli semmoinen kahden metrin kamikatse loikka että huomasin istuvani esteen jälkeen enskan kaulalla ja käänsin sen voltille jossa ensk laski kauansa alas ja niin minä sitten pyllähdin pyllylleni tantereeseen. Sen jälkeen hypyt sujuivatkin ihan malikaasti ja osasin varautua isoihin loikkiin.

Eilen sitten pääsinkin maastoon suht hyvällä aika taululla ennen pimeää. Keli oli vain ihan hirvitävän tuulinen ja enska saikin kipinää vinkuvasta tuulesta ja ensimäinen kaksikymmentä minuutia olikin keskustelua käveläänkö vai sipsutelaanko pikkuruisia  nöpö askelia. Sain sitä aika hyvin kuulolle tekemällä pysähdyksiä ja harjoittelemalla väistöjä. Tällä hetkellä iitää että enska ottaa pois päin askeleen sitä pyytävästä jalasta. Tässä saa olla tarkkana että hevonen ei lähde kiiruhtamaan väistävästä pohkeesta eteen päin vaan käden pitää olla herkkänä mukana ja säädellä vauhtia. Näin aluksi ei ole suurtakaan merkitystä onko hevonen asettunut väistön suuntaan sillä yleensäkin nuoren hevosen lihaksisto ei ole niin valmis kantamaan ja samalla väistämään sivulle. Tässä täytyy olla tarkka että ohja ei ala olemaan liian johtava ja käännä hevosen kaulaa banaani kaulalle ja hevonen näin ollen lähtee sivulle ohjan vaikutuksesta. Vaan aina tehdään jalasta eikä matkan tarvitse olla kuin muutaman askeleen aluksi keralaan.

Maasto lenkki meni malikaasti ja ensimäisen laukka pätkän jälkeen hera höykin rauhoitui sen verran että malttoi kävelläkin välillä. Tein vielä kentällä maastolenkin jälkeen hetken väistöjä ja lopetin siihen kun esnka reagoinopeasti molempiin suuntiin.

                                                               Enska 23.10.2014



       

                                                                     Enska syyskuussa 8.9.2014


Perheeseen on mysökin tullut lisäystä yhden kissan verran ja näin ollen tässä on meidän hirmuinen rölli.

                                                                     Rölli

Riemua kerakseen on tuonut myös tieto että meidän karko on nyt sitten vihdoin ja viimein pärjännyt sen verta hyvin hirven haukku kokeissa että sieltä se käyttövalion arvuuttava suorituskin on tullut ja nyt ei muuta kun suomen kenneliitolle hakemusta menemään. :)

Surkeiden sattumusten sarjaa...

One keennyt sattua ja tapahtua vaikka mitä mutta itseäni on ihan suoraan sanottuna ärsyttänyt pienet haaverit ja tapahtumat mitä on sattunut, joten kuten tarka silmäiset huomaavatkin on tämä kirjoittaminen jäänyt erittäin vähälle.

Aloitetaan nyt siitä kaikein kökönmästä sattumuksesta. Tulin eräänä kauniina päivänä kotiin töistä ja huomasin heti autosta noustessani että mitä likaa enskalla on pyllyssä. Olisikin ollut likaa mutta oli ihan vakoinen sukkakin värjäytynyt verestä sillä takareiteen oli tullut n:15 cm pitkä viilto haava. eikun ell soitto ja totta kai kelo oli jo neljä joten oli alkanut ilta/yö päivystys vuoro ja sen  tietää että silloin myös hinnat nousee. Saatiin kun saatiinkin paikattua reikä vaikka aluksi pelkäsinkin että ei tästä taida pystyä tikkaamaan. Sairaslomalla enska oli melkein kaksi kk ja meiltä jäi EBEF tapahtuma välistä johon olin tähdännyt jo keväästä asti. minua harmittaa niin paljon.

                            Voin kertoa että itketti. Tässä haava juuri ennen Tikkien laittoa.

Tikit ei tietenkään kestäneet riekku pylly rodeo ponilla viikoa pitempään vaan yksi toisensa jälkeen antoivat periksi ja haava räpsähti uudeleen auki. Haavaa hoidetiin sitten niin sanottuna avo  haavana silä totta kai se on semmoisessa paikkaa ettet saa minkään näköistä tulloa pysymään siinä joten kärpästen hätistely olikin sitten suhteelisen haastavaa. Haava pestiin 4krt pv:ssä ja joka kerta pesun jälkeen siihen laitetiin hunaja pepanten rasva kääre.

                                                 Tässä haava kk tapaturman jälkeen.

                                                      päivälleen 2 kk tapahtuneesta.

Haava on sulkeutunut hyvin mutta siihen on kertynyt aika massiivinen arpi kudos joten enska on niin sanottu kuntoutettava että api alkaa antamaan periksi ja hevonen käytämään jalkaansa taas kunnolla.

Vietsua on astutettu maaliskuusta alkaen ja nyt vihdoin viimein se todettiin kantavaksi että ainakin yhdet pikku kaviot kuulaan ensi kesänä jos kaikki menee hyvin.

herää henkiin blogi parka.

Uh ja huh.. Mistäs tässä aloitaisi kun tuntuu että aikaa on mennyt vaikka kuinka paljon. Kirke oli kolmevuorokautta kateissa teillä tietämättömillä ja sitä etsitiin, etsijä koirienkin voimin tuloksetta mutta kuinka ollakaan pentu palasi itse vesisateessa likomärkänä oven taakse raapimaan. En muista milloin oisin itkenyt ja nauanut yhtä paljon kuin sinä hetkenä kun pentu kipusi syliini. Kova nälkä tytöllä oli ja neulasia oli turkki täynä mutta sitä lukuun ottamatta pentu oli täysissä voimisaan ja epäilimme sen nukkuneen jossain kuusen alla ja odoteleen että huono ilma menee ohi.

Pari päivää Kirken kotiin tulon jälkeen Sulkavan Kennelkerho järjesti mätsärit sulkavan kirjaston viereisellä pallo kentällä ja koiat lähtivät kaikki paitsi roki mukaan joka taktisesti oli pyöinyt hiekassa ennnen lähtöä ettei vamasti tarvitse lähteä kehään kiertämään. Kirke ei vielä osallistunut vaan tuli katselemaan ja sosiaalistumaan muihin koiiin ja ihmisiin. Karko ja Ressu osallistuivat molemmat isojen koirien ryhmään jossa molemmat pääsivät punaiseen kehään jatkoon. Onneksi paikalla oli ystäviämme jotka ottivat kirken huostaakseen sinä aikana kun minä esitin essua ja uki esitti karkoa.

                                                                (C) Tarkiainen

                                                              (c) Tarkiainen

                                                                  (C) Tarkiainen

                                                           (C) Tarkiainen.  BIS 2

                                  (C) Tarkiainen Joukossa oli mukavaa puhua kera karvaisten.


Ressu oli punaisten kehän BIS 2 ja olin tosi onnelinen että vanha ukko ainuana sekarotuisena päjäsi näin hyvin. Keli oli viileä mutta seua oli sitäkin mukavampaa.

Hauholta tuli tieto että Linda ei ollut viel ekaan siemennykseen jäänyt tiineeksi ja se oli nyt siemennetty uudestaan joten pitäkää meille peukkuja. Samoin myöskään Vietsu ei ollut jäänyt tiineeksi se kävi tarkastuksessa tänään mutta toivotaan että suaava astutus keta onnistuisi senin kohalla ja vielä yitetään samoilla oreilla. Linda on viihtynyt ja voi kuuleman mukaan hyvin ja nautiskelee laitumesta ja seurasta. Vitesu on nyt saanut asustaa hessu ponin kanssa samassa tarhassa ja hessu onkin aika ihastunut isompaan muhkuun. Vietsu ja hessu ovat saaneet leikata nurmikkoa meidän pihassa ja Enskakin yritetiin laitaa laitumelle mutta hea tuli aina aidasta yli niin saa nyt nuori herra tyytyyä olemaaan tarhassa. Koitan nyt saada enemmän postauksia aikaiseksi kun enskakin palautuu sorvin ääeen.

                                                           Enska vahtii naisia :)

Hirveä hätä ja väsymys.

Rakas koiran pentumme kirke hävisi eilen seitsemän aikaan pihasta varmaan säikähtäen ukkosta ja sitä etsitiin aamu kolmeen asti kunnes päätimme mennä nukkumaan ja nyt kuudelta noustiin uudestaan etsimään. Aivan järkyttävä hätä ja kaikki paikat on 10 km säteellä tutkittu läpejään omien koirien kanssa ja käyty itsekseen jalka miehenä kävelemässä ja hevosilla ajelemassa mutta ei ei näkö havaintoakaan. Eilen olikin niin hyvä päivä että totta kai jotain täytyi sitten mennä pieleen.

Eilen olin esittämässä ystävieni shetlanin poneja, pieksänmäellä poni näyttelyissä ja vaikka lähdimekin myöhässä aika talusta, saavuimme silti hyvään aikaan perille. Molemmat ponit käyttäytyivät hyvin ja palkitiin II palkinnolla molemmat. Petu poni oli vsyttänyt itsensä kuljetuksessa eikä halunnut esittää parasta liiketään ja Piikusta sanoivat sen olevan liian puleassa kunnossa. Ens vuonna uudestaan niin on aikaa laihutaa ainakin Piikua..

Kaikein isoin yllätys oli eilen kun Appu-ukkoni lähti mieheni kanssa Mäkelän Jerolla raveihin ja appiukko oli jo sanonut että jos se ei tänään juokse alta 40 niin sitten sie saat siitä ratsun itsellesi. Joten voitte arvata että odotukset eivät oleet kovin korkealla. Mutta kuinka sitten kävikään kaikien yllätykseksi Alkoikin jero kiriä ja kiriä ja sieltä se keski vaiheilta jäljestä nousi koko ajan ja pääsi loppu suoralla johtavan rinnalle vaikkakin koitti hieman kiemurrella ja meni ja voitti ensimäisen kerran koko ravi aikanaan. Siis aivan mahtava juoksu!!! en voisi tämän suhteen olla onnelisempi. nyt vaan tuntuu hirveän pahalle kun olemme kirkeä etsineet kissojen ja koirine kanssa ja pientä ei löydy mistään.

kuvan (c) Anniina Lintune. Leijonamielen Bianca

http://tototv.icareus.com/web/guest/archive täältä löytyy suonenjoen ravien 1 lähtö ja jeron juoksu.

Valmennuksessa.

Pääsin kunnolla este oppiin kun ystäväni Rosa lainasi minulle hevostaan Hontsaa DB:n valmennukseen Mikkeliin, Rouhialan tallille. Täytyy kyllä sanoa että en muista illoin viimeksi olisi valmennukseen meno jännittänyt näin paljon. Valmennus oli englanin kielellä niinlulen että pelkäsin enemänkin etten osaisi vastata coutsille oikein jos hän kysyisi jotain. Mutta kuten olen jo vuosien saatossa huomannut kuulun ymmärtäminen on edelleen vahvin osaamiseni ja ymmärsin hyvin mitä hän minulle puhui. Alkuun hän katsoi meidän kaikkien ryhmässä olevien istuntaa ja sanoikin heti alkuun että istuntani on karmaiseva ja ei hevos ystävälinen, tämä sanotiin hyvin kohteliaasti siltikin ja olin varautunut kritiikiin joten lähdimme korjaamaan jalkaani reilusti taaksepäin ja lantio linjaani eteenpäin sillä minulla tapana jäädä liian taakse istumaan. Tulimme 5 puomin avipuomeja ja tehtävänä oli myödätä alaspäin hevosen yntäitä kohden ja samalla pitää oma selkä ja katse ylhäällä. Nyt ei tarvinnut keskittyä olenkaan siihen tuliko hevonen hiljaa vai kovaa, vaan ihan omaan istuntaan ja voin kertoa että tämä oli hyvin rankkaa. Tätä tultiin molempiinsuuntiin muutaman kerran jonka jälkeen vaihdetiin tehtävää.

                                                      alku palaveerissä.


Seuraava tehtävä oli sitten tulla Portille laukassa jonka edessä oli ponnistus puomi kääntää hevonen esteen jälkeen oikealle ja ratsastaa portin edestä kohti okseria mutta siirtää hevonen ensin raviin, sitten käyntiin ja vielä pysäyttää enen okseria. Tehtävässä oli tärkeää suunitella tie ja olla katseen kanssa tarkkana siitä mihin oltiin menossa. Tämä onnistuikin muutaman kerran tultuna ihan hyvin silloin kun en itse alkanut liikaa kiirehtimään vain annoin aikaa hevoselle tulla rauhassa. Sitten vaihdetiin suuntaa ja DB siirsi ponnistus puomin laukka puomiksi noin 5.5-6 m päähän ja nosti portin päälle puomin lisäksi. Nyt oli tarkoitus tehdä samalla lailla mutta siellä oli esteen jälkeen kapea laatikko jonka eteen tuli pysäytää. Nämä pysäytys tehtävät ovat selvästi minulle hankalia sillä menen jotenkin ihan lukoon siitä että estettä lähestyttäessä pysäytetäänkin hevonen. Mutta tämä on erittäin tehokasta sillä tällä varmisteltiin omien apujen tehokuutta ja kerottiin hevoselle että sen täytyy pysähtyä ja lähteä eteen juuri silloin kun ratsastaja itse niin haluaa. Hän myöskin kertoi että nin matalilla hyvin koulutettu hevone pystyy ratsastajan pyynöstä hyppäämään vaikka paikaltaan.

Sitten edetiin hajoituksessa niin että tultiin edeleen portti pysty, jonka jälkeen känytiin vasemmalle ja kohti oksei jossa oli se minun kauhistuksen kanan häkki eli vesimatto alla. Hypätään vesimatto okseri ja pysäytetään ennen pystyä vesimaton jälkeen. Tämä oli jo helpompaa pysäytää mutta vesimattoa lähestyttäessä aloin taas kiirehtimään ja varmistelemaan liikaa että menethän varmasti jolloin kaaroksesta tuli jo huono. Näytän kuulema ihan ninja oravalta takertuvine jalkoineni ja hän pyysikin minua yitämään vähemmän ja rentoutumaan että ei ole kiire ja suunitele ratsastettava tie hyvin.

Sitten siirytiiin tulemaan ratana, ensin tavan pysty jolta lähestyminen alku tunnin potti pystylle ja siitä käänös vesimatto okseille ja sen takana olevalle pystylle. Pystyn jälkeen oli apu puomi jonka jälkeen sai vasta kääntää oikealle ja tulla ensimäinen pysty uudestaan toisesta suunasta ja pysäytää hevonen ennen toista pystyä sen jälkeen. Olin kyllä mikkihiirenä merihädässä,  Kaksi kertaa ratsastin ihan päin mäntyä ja olin todella jännitynyt ja jäin taas jalkani kanssa puristamaan liikaa. Muutaman kerran tultuani DB pyysi minua taas rentoutumaan ja aloinkin tekemään vanhaa apukeinoani ja laskemaan askelia jolloin sain yllätvän hyviä pätkiä tehtyä. Ainut oli että edeleen kun piti tulla keskelle estettä ja pysäytää yitin automaatisesti ohitaa sitä mutta onneksi on tarkka valmentaja ja pyysi minua tulemaan niin monta ketaa uudestaan että sain kun sainkin hevosen pysähtymään keskelle estett ja huomasin itsekkin että huh eihän tähän kuole.

Itselle jäi hirveän hyvä mieli valmennuksesta ja tämän tyypistä apua olenkin kaivannut että otetaan istuntaa ja teitä sillä olen pääsyt lepsuilemaan asioiden kanssa ihan urakalla. Eritoten täytyy kiitää nyt ystävääni osaa huolto joukoineen että pääsin tänne ja sain hevosen lainaan. Kiitos ja vielä kerran kiitos tämän voimin jaksaa hymyillä vielä pitkään. Varsinkin kun loppu komentti oli että pärjäät hyvin kun et jnnitä niin paljon :)

Kävin parin tunnin pidossa vielä illalla ja fiilis oli mahtava niiltäkin osin. Tuossa on linkki rataan joka mentiin ja kiitos vielä rosalle siitäkin että hän jaksoi kuvailla. :)

http://www.youtube.com/watch?v=b2ragsAShBQ

sataa sataa ropisee..

Mutta mieli ei ole maassa vaikka vettä tuleekin ihan kaatamalla ja hevoset ovat linnoitautuneet pihattoje perälle pitämään sadetta. Äitien päivä senkun hujahti ohi ja paljon muutakaan ei ole kerennyt tapahtua. Koirilla oli madotus päivä kaikilla sillä kirke tarvitsi vielä yhden kuurin joten samalla on hyvä madotaa muutkin lemmikit. Kissan madottaminen onkin aina oman laisensa operaatio mutta onnistuneesti sekin nyt takana päin. Ks-tallille soittaesani sain kuulla lindan kiiman alkaneen perjantaina ja se on saanut ensimäisen satsin siemeniä maanantaina. Jos näyttää vielä siltä että on tavetta se siemennetään keskiviikona uudestaan. Joten odotan jo jänistyksellä soittoa sinne päin että kuulen kuinka kävi. On tämä jotenkin ihan huisin jännää aikaa. Linda on kuulemani mukaan viihtynyt 3 muun tamman kanssa samassa tarhassa ja kaikki ovat oleet sulassa sovussa keskenään, mikä oli minulle huojentavaa kuultavaa sillä linda saattaa olla aika aijoin muiden hevosten kanssa ihan lapanen ja muut saavatkin helposti kurmuutaneen sitä liikaakin. Kehuja tamma on saanut kivasta luonteesta ja käsiteltävyydestä.

Minna Linströmmi on tulossa heinäkuussa valmentamaan Levälän tallille joten kaikki mukaan hevosen tai ratsastajan tasosta katsomatta viettämään huippua päivää.

Sisukkaan Kirke.

Nyt se sitten saapui tuo pienen pieni mustavalkoinen karvapallo. Pentu on mielestäni sopusuhtainen ja kaunis kikaine silmineen. Se on kasvanut ulkona tarhassa 7 viikoa emon ja sisaruksiensa kanssa. Pennuissa oli kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Koitan laitaa kikestä paremmin kuvia kun saan vain sen kamean hankittua. Isot pojat ottivat sen hyvin vastaan vaikka odotinkin että roki olisi voinut alkaa mököttää, mutta koputan nyt puuta sillä kaikki ovat oleet tyytyväisiä liekkö vaikutuksena sekin että nyt on narttu pentu kysessä tässä uros voittoisessa taloudessa.

Kissa on ainut joka on silmät levälään tuijottanut uutta tulokasta ja siitynyt ruokailun pääteeksi heti pihalle ettei vain tarvitse alentua tuommoisen vikisevän karvakasan kanssa alentua keskustelemaan.

Karkon lonkka kuvat ovat aiheutaneet pään vaivaa sillä vaikka kuvaava ell sanoi että nämä ovat ehdottomasti A/A lonkat, niin kenneliitosta tuli päätös että b/c lonkat. Olemme harmissamme mutta minkäs sille voi astumistahan se ei periaatteessa estä mutta oma mielipiteeni on että c-lonkainen koira on jo huono. Katsotaan siis paraneeko kuvat uudella kuvauksella vai paheneeko.

Ponit ovat olleet ihan mahtavia ja näitä tulee kyllä ikävä kun ne kotiinsa lähtevät. Toippa toimii ajaessa kivasti ja hessu ponikin on alkanut hieman asettua ja rauhoitua eikä kaikki tunnu niin jännälle.

Eilen illalla tuntia pitäessäni sain aihetta juhlaan sillä kaksi pyllähdystä sieltä tuli ja sehän tietää että kakkua on tiedossa :)

Vaikka kirke on kasvanut lapsi peheessä minkä huomaa vasinkin siitä että se hakeutui heti meidän poikamme luo ja syliin niin huomaan eron siihen minkälainen karko oli tulessa sen oleesa kasvanut sisällä ihmisten kanssa. se oli jopa liiankin rohkea ja sosiaalinen.Kike vaikutaa enemmän rodun omaisemman harkitsevalta ja tarkailevammalta. se ei ole heti ensimäisenä suuna päänä menossa vaan jää seuaamaan tilannetta omalta paikaltaan. Tässä voi vaikutaa myöskin sukupuoli ero mutta jännä seurata miten luonne kehittyy kasvaessa ja verrata sitten myöhemmin .

Toipalla ajoa.

Nyt olemme ajaneet toipalla kolmisen kertaa kärryillä. Poni oli erittäin järkevä heti ensimmäisestä ajo kerrasta alkaen ja siitä näkee että sitä on ajettu takaa omassa kotonaan ja sillä on ollut aisat kyljissä. Ensimmäisellä kerralla toippa kiemurteli vähän mutta totesi sitten että helpompaa on kulkea suoraan, väsyttää paljon vähemmän :D Kääntyminen on myöskin ollut vähän jännää vielä sillä aisat painvat kulkiin eikä oikeen pieni poni vielä tiedä kuinka siihen täytyisi suhtautua, mikä on aivan normaalia näin ensimäisillä kerroilla. joka kerta on mennyt paremmin ja paremmin ja täytyy kyllä sanoa että tämä on ehkä ainut shetikka josta tykkää koko perhe. Toippa on vielä vähän reilun viikon meillä ja nyt keskitytäänkin ajo harjoituksiin että kotiin mentäessä pystyy huoletta sitäkin sillä tekemään.

Hessu ponia olen juoksutanut sivu ohjilla ja alku järkytyksen jälkeen poni ymmärsikin ettei tässä mitään pahaa tapahdu. Hessu on hieno liikeinen nuori mies joka hyppää mielelään. Tosin hessu hieman jänittää uusia asioita ja ilmoitaakin sen puhisemalla kuuluvasti, jonka vuoksi se on ristittykin meidän perheessä pikku lohikäärmeeksi. Hessun kanssa edetäänkin rauhassa ja katsotaan mitä saadaan aikaiseksi.

Ponit ovat nauttineet nyt kun saavat juosta tamma tarhassa ja kisailevatkin siellä aamulla ja illan hämärtäessä pitkiä aikoja. Toippa on jo välillä ollut vähän väsähtäneen oloinen ja hakeutuu pihaton rauhaan kun hessu härnää enskaa aidan läpi ja juoksee vielä spurteja minkä kerkeää. Harmitaa kun ei ole nyt sitä kameraa näitä on ollut ihan huippu seurata.

Ystäväni luona kävimme eilen myöskin poneilemassa ja piiku poni joutui järkytyneenä katselemaan villen potku mopoa joka oli tälle yleensä poni varmalle ponille nyt hirveän jännä asia. Saatiin naureskella ihan urakalla sillä tuommoinen puhina ja syöksähtely ei ole yhtään piikulle tyypillistä käytöstä. Siinä sitten kun piikukin vähän rauhoitui pääsi villekin ponin kyytiin ja meinasi olla ihan löysä makarooni mutta poni on villelle rakas se on kin ainut mitä poika kutsuu nimeltä ja haastaa vielä kotonakin.

Nyt on tulossa hevosten ja ponien mätsärit joihin olemme menossa enskan kanssa ja samalla kyydillä lähtee toippa mukaan ja jatkaa sitten siitä matkaansa takaisin kotiinsa.

Enska on nyt palanut kasvu lomalta pikku hiljaa takaisin hommiin ja olemmekin aloitaneet juoksuttamalla sivuohjien kera. Päivittelen taas kuinka lomalta paluu etenee.

poneja, Poneja japitkää siitola reissua.

Eilen aamuna pakkasimme lindan kyytiin koppiin ja aloitimme matkan puoli yhdeksän aikaan aamulla kohti hauhoa ja KS-Tallia. En huijaa matka oli aika pitkä vaikka pysähdyimme vain kerran tauolle niin olimme siitolan pihassa vasta puoliyhden maissa. Siellä meitä oli vastassa erittäin pätevä ja osaava väki ja linda pääsi karsinaan odotelemaan että saadaan paperit kirjoiteltua ja hetken juteltua ja totta kai sulhasta käytyä ihastelemassa. Jäi hirven hyvä mieli paikasta ja ei huolettanut jättää osaaviin käsiin tamma mammaa. Linda on nyt sitten siihen asti siitolassa kun se todetaan tiineeksi tai sitten kausi lopuun jos ei jää kantavaksi niin haetaan kotiin ja tamman kohtaloa mietittävä sitten tarkkemin.

 Samalla reissulla kotia päin tultaessa haemme ystäväni tallilta meille koulutukseen welsin poni ruunan ja samalla lainasimme oppilailtani kärryjä ja valjaita poneille. Hessu poni on kotiutunut yllätävänhyvin ja leikiivät toippaponin kanssa riemuisaan samankaltaisesta seurasta. Toippa poni on vuoltu raspattu ja sitä on aika paljon juoksutettu sivu ohjila ja varsinkin hiottu laukan nostojaääni avuilla sillä nuoren ponin tapaan ravia tikitetään hirmuista vauhtia ennen kuin laukka noussut mutta mielestäni nyt kerta kerran jälkeen parempi. Tänään oli tarkoitus pistää toippa kärryjen eteen ensimmäistä kertaa mutta yllätys yllätys suomen kevät ehti ensin ja lunta on satanut koko päivän joten ajo kerta taitaa suosiolla jäädä seuraavaan päivään.

Vappu meni joensussa parhaan kaverini veeran luona ja pääsinhyppäilemään veeran nostaessaminulle esteitä ja tutustuin uusiin huippuihin ihmisiin ja ylipäätään vietettiin aivan mahtavaa aikaa huipussa seurasta joten kiitos jälleen mukana olleille :)

Jerolle ollaan katsottu muutamia harjoitus raveja saa nähdä kuinka käy tuleeko ilmoitettua vai ei.

                                                 saanko esitellä Toippa poni.

                                                Dinalla hyppäämässä joensussa.

                                                                    jero lenkillä.

koiria ja poneja.

Hiljais eloa on jatkunut taas vaikka kuinka kauan, pahoittelut siitä mutta tuntuu että kirjoitamisen aiheena olisi ollut vaan tämä normi arki. Sillä enska odotelee kenkiä edelleen jalkoihinsa ja on saanut olla ihan kasvulomalla kaikessa rauhassa. Tammat käytetiin klinikalla mikkelissä jossa todettiin että vietsu ei ollut jäänyt kantavaksi ja lindalla ei ole jaloissa eikä selässään uusia muutoksia vaan vanhat kinnerpatit enallaan muutumattomana. Eikä lindasta löydetty mitään vikaa miksi se ei jäisi tiineeksi muuta kun sen suhteelisen korkea ikä ja se että se ei ole ennen varsonut. Eli lopetus kehotusta ei tullut ja koska se liikuu iloisesti itsekseen en sitä myöskään pois laita, ell suositteli jollekin siitolalle soittoa ja kysymään sieltä vielä mielipidettä. Siitolaan tuli soitettua ja kiitos hyvästä palvelusta sillä siellä jaksetiin keskustella kanssani pitkään hyödyistä ja mahdolisuuksista. Näillä näkymin Linda lähtee kerran vielä miehelään ja sitten jos nyt ei tärpää todetaan että kaikki on kyllä sitten yritetty. Samoin kuin Vietsu lähtee takaisin sulhasensa luokse joten tulee olemaan tyhjä tarha pihassa.

Kirppu raukan kohtalo oli nyt päätyä taivaslaitumille Ruunauksen jälkeen hevonen on edeleen ollut aika jäykän oloinen ja haluton liikumaan joten päätös pistää nuori mies pois oli helppo sillä ei siitä minkäänlaista käyttö hevosta olisi saanut, sillä jo pelkkä oloneuvoksena olo oli näin vaikena ja jäykän liikumisen takana. Niinkuin osa jo tietää meillä hevoset lopetetaan kotona ja niistä tehdään koiran ruokaa omille koirille. En koe tätä mitenkään pahana asiana sillä siitä hyötyvät nii lopetettava kun syöjätkin, vaikka aika monelle tuntuu olevan iso eetinen kysymys hevosenlihan syönti ja sen syöttäminen. Siinä sitten nylkiessä ja paloitellessa löytyi syy kirpun vaikeaan liikumiseen. Vasen takajalka oli aivan oiekan lainen joka luustaan ja jänteestän mutta oikeassa kintereessä luut olivat  niin sanotusti väärin päin ja kirpulla oli siis kasvuhäiriö tässä jalassa. Minusta jokaisen hevos ihmisen tulisi olla mukana edes yhdessä hevosen lopetuksess/teurastuksessa ja tietää miten se käytännössä tapahtuu. Puhumatakaan siitä miten mielen kiintoista on seurata miltä mikäkin nivel ja luu näyttää ja oppia katsomaan miltä joidenkin osien ei kuuluisi näyttää jos siellä on vikaa. Tämä on todella opettavaista ja olen osannut soveltaa oppimaani hevosteni hoitoon paremmin kun olen tiennyt miten mikäkin toimii.

 

Itse jauhettua hevosen jauhelihaa pussitettuna ja pakastettua koiria varten.

Ystäväni poni tuli meille koulutuksee päivitämään osaamistaan nyt olemme tehneet vain perus siirtymisiä ja ville on vähän saanut istua kyydissä järkevä nuori poni herra josta varmasti päivittelen lisää ja poni herra on saamassa myöskin poni seuraa joten palaan näissä asioissa vielä paremmin kertomaan.

Koirista sen verran että karkolla on silmien peilaus ja lonkkakuvien viralliset ottamiset tänään joten pitäkää meille peukkuja että uutiset sieltä tulevat olemaan hyviä ja koiramaisuuksia tulee olemaan vielä paljon lisää kohta puoleen :)

Hyvää vappua kaikille ja olkaahan kiltisti. itse aijon ratsastaa minkä kerkeän ja menn ystäväni luokse kylään :)

                           Vietsu ja linda voivat rapsustella toisiaan sillon kun kukaan ei nää.

 

tämmöstä tiedossa :)

                                              Linda toivotaa riemukasta vappua :D

lämmintä pääsiäistä.

Arki on ollut samaa hiljais eloa mitä nyt yleensäkkin. Muutamaa ponia olen käynyt ratsuttamassa ja näyttely harjoituksia tekemässä. Kentälläkin mahtuu nyt tekemään jotain sillä koneet ovat siirtyneet lautakasojen kanssa sivummalle. Enska on viettänyt kevyttä lomailua ja vain liinassa kerran viikoon pyörähten mikä on ollut oikeinkin oiva ratkaisu sillä se on kasvanut pituutta selästään ja takakorkeutta nyt muutamaan viikoon kovastikkin joten kasvuvaiheessa lomailu on erittäin suositeltaaa ettei nivelet joudu liian kovalle rasitukselle. Poni aitaa ollaan västty pihamaalle että laina poneille oisi oma aitaus eikä tarvitse noitten isojen hevosten joukkoon laittaa. Juvalle on 18.5 tulossa hevosten mätsärit ja laukka kisat joihin olen ainakin enskan viemässä. Lindan talvi karva on halunnut irota tosi huonosti joten eilen päätin sitten pestä sen, tamma ei olisi maltanut millään olla paikalaan kun vietsu pusutteli enskan kanssa aidan yli niin meinasi mustasukkasuus peikko puraista.

Siinä sitten kun oli saanut tamman pestyä ja hieman kuivateltua niin päästin sen irti tarhaan ja arvaatte varmaan että ensimäinen mitä se teki oli mennä multaisimpaan kohtaan pyörimään,Se siitä pesusta. Tammojen klinikka reissu lähenee ja minua jänitää jo kamalasti mutta olenpahan sitten lindan kohdalta ainakin viisaampi että mitä sen kanssa  pysty enää tekemään vai pystyykö yhtään mitään.

Koirat ovat nyt lämpimien kelien puitteissa yöpyneet tarhasaan kun yhdessä vaiheessa otin ne yöksi sisään mutta pojat ovat olleet oikein tyytyväisiä ratkaisuun. Vapuntienoilla muistaakseni oli sulkavalla koirien mätsäritkin joihin meinasin omat koirat viedä.

kuvatuksia arjesta

                                                                Riehutaa, Riehuttaa

                                                   Lindan mieli pide minun seurastani

                                                       ensio luvattomilla teillä.

Poneilua.

Eilen olimme koko perheen voimin liikenteessä ja kävimme ystävä perheen luona poni ratsastelemassa ja vähän näyttelyyn valmistavia juoksutuksia ottamassa. Enska on lomaillut nyt kinkereistä alkaen ja sain tammoille varattua nyt klinikka ajat joten sieltä tulee nyt sitten postausta jossain vaiheessa. Nyt olisi tulossa poneja enemän vähmän koulittavaksi joten poni tarha on rakenteilla, katoksineen ja muutamat hevos/poni näyttelyt. Karkolle pitäisi saada nyt tilattua silmäpeilaukset ja lonkka kuvat ja kesä tuo tulesaan myöskin muutamat koira näyttelyt.

ainut kuva enskasta kinkereissä.

Kuvan on ottanut: Mintti Hassinen.

Suonenjoen kyvyt esiin VOL:2

Aamu alkoikin viileänä ja nousin jo 5 aikoihin ylös kun en maltanut nukkua. Vilkaisin ulos ikkunasta ja siinä sitten räpytelin että missä ihmeessä on ensio kun tarha näyttää typötyhjälle. Marsin siinä sitten aamu heinien antoon ja tarha oli tosiaan ihan tyhjä ja pieni mies leikki villi oria metsässä. Siinä sitten annoin tammoille rehut kaikessa rauhassa, kannoin vedet ja laittelin heinät ja istahdin heinäpaalin päälle syömään omenaa ja kun sain sen syötyä vislasin enskalle ja sieltä se sitten viilettikin höristen että huomaatko äippä kuin hieno mie oon. Talutin enskan otsa tukasta tarhaan ja aloin pakata autoa lähtö kuntoon. Sitten vein poikani äidilleni hoitoon ja aloin laittamaan enskaa karkelo kuntoon, Letitykset ja kavioiden rasvaamisetsta alkaen. Koitin saadaa häntään ja otsa tukkaankin nätit letit mutta luovuin ajatuksesta sillä en saanut kun sötöstä aikaan. Matkaan lähdettiin yhsen aikaan ja olimme hyvissä ajoin paikalla. Muutaalta muulta paikka kunnalta oli tullut lisäksi hevosia näihin kinkereihin, sillä oli tullut peruutuksia näissä muissa paikkakunnista siis.

Enskan vuoron lähestyessä otimme sen alas autosta ja suojitettiin ja kävelytettiin pihamaalla. Ihana vesi sade oli meidän seurana koko ajan joten minäkin näytin ihan miselin ukoksi pukeutuneelta. Enska oli aika vilkas tänään eikä olisi millään maltanut rauhoitua vaan huuteli ja möykkäsi kaula kaarella kuin suurempikin ori. Päästiin maneesiin ja saatiin aloitaa meidän vuoro, laskin enskan irti ja se sai taas loikia ensimäisen kieroksen puomi kasojen yli. Nyt ei olisi maltanut loikkia vaan meni ihmeelisiä räpellyksia kovaa yli. Esteet nostetiin taas seuraavalla kieroksella isommaksi ja enska tuli aika kovaa koko ajan jolloin todetiin että otetaan se kiinni vaikka se hienosti selviytyikin tehtävistä mutta toivotavaa olisi että tulisi vähän rauhallisemmin. Muutama kerta tulikin hienoja hyppyjä kunnes nostetiin taas maksimiin este ja sain enskan tuotua käynissä kujan suun alkuun. Mutta kuinkas sitten kävikään hyppäsi ristikon yli mutta pysähtyi pystylle jolloin pyysin apu juoksutajaa kääntämään hevosen että tulisi takaisin päin eikä lähtisi isolle paikaltaan, siinä vain kvi just niinkuin pelkäsin enska lähti menemään okseria kohen ja rysäytti sen alas. Onneksi mitään ei sattunut ja sarjaa madalletiin ja enska suostui tulemaan ihan hyvin kujalle vielä rysäyksestä huolimatta. Siitä se saikin kehuja että on kiltti hevonen että olisi voinut ilmoitaa ihan hyvin etten kyllä hyppää enää olenkaan. Vähän kyllä harmitti ei ollut kenenkä syyn tämä rysäys mutta harmitti silti.

Askellajit esitetiin sitten vastakaiseen suuntaan juoksutaen este osuuden jälkeen mutta enska oli sen verran väsynyt jo hyyistä ja saanut kolausta kintuileen ettei sitä parastaan esittänyt ja saikin näin oleen aika huonot pisteet askellaji osiosta. Tämä minun mielestäni kaipaisi vähän kehitystä että nuo askellajit katsotaisiin jotenkin toisin kun kujaa väärän suuntaan juosten ja este puomienkin ollessa maassa. Risuja ja Ruusuja tuli molempia tältä matkalta utta kokemuksena oli oikeenkin kiva reissu ja mukavia ihmisiä, ensi vuonna sitten uudestaan mutta ratsastaen. Kuvia en taaskaan saanut sillä en saanut ketään kuvaamaan.

Askellajikokeen pisteytys: tuomaroi Hackån Walhman
Käynti: Puhdas, säänöllinen. Saisi olla selkeämpi yli poljenta. 6.0
Ravi:Puhdas säänölinen,Ravi saisi olla jäntevämpää ja työntää voimakaamin takaa. 6,5
Laukka:Puhdas, saisi olla säänölisempi ja keinua enemmän kehon läpi. 6,7
Ajatukset nuorella hevosella usein muualla kuin tehtävien suorituksessa.
Mekaniikka ja kyky kantaa itsensä: 6,6
Luonne ja yleis vaikutelma:7,0

Estekokeen pisteytys: tuomaroi Kimmo Kinnunen
Rytmi ja tasapaino: 7,5 Lievästä ylinopeudesta huolimatta selviytyi.
ET tekniikka: 8 erittäin nopea.
TJ tekniikka: 7,5
Selän toiminta: 7,5
Reagtio kyky: 8,5
Ponnistus: 7,5

LUONNE JA YHTEISTYÖ KYKY :
Halukkuus ja eteenpäin pyrkimys: 7,5
Varovaisuus: 7,5
Kapasiteetti 3-vuotialta: 7,5

Kiireinen mutta erittäin varovainen jalat hyvin piilossa, hypyissä kuitenkin hieman sukeltava vaikutelma.
Tekniikka ja kyky:7,7
Luonne ja yhteistyökyky: 7,7

Vietsun astutus.

En muista kuolaksenikaan että kirjoitinko tänne että vietsun vetokisa suunitelut vaihtuivatkin varsotus suunitelmiin. Päätimme jättää vetokisat kokonaan pois suunitelmista ja aloitaa astutus kausi jo hyvissä ajoin. Sulhas pohdinta olikin sitten aikaa vievää hommaa sillä meitä oli kolme ihmistä kinastelemassa ja vertailemassa mikä olisi hyvä ja minkä takia. Lopullinen valinta oli kuitenkin ravuri ori Ventterin-Vili ja tämä herrasmies onkin aika isokokoinen ja komean näköinen.

http://www.sukuposti.net/kuvasto/ventterin-vili

Tässä linkki suku postiin jos kiinostaa minkä näköisestä orhista on kyse.
Rouva hevonen on nyt astutettu ja jäädään odottamaan tärpäsikö kerrasta eli kaikki sormet/varpaat ristiin että kuultaisiin pienten kavioiden kopsetta ensi kesänä.

Enska on nauttinut ansaitusta lomasta ja lepää että jaksaa ensi perjantaina esiintyä edukseen. ;)
Muuten onkin saanut hiki hatussa painaa koti hommia tehden. Meillä on puunsahausta lankuiksi, poltopuun tekoa ja lautojen taaplausta näin ensi hätään. Puhumatakaan normaalit koti työt ja eläinten hoidot ja tuo iänikuinen pihan haravointi. Toisaalta sää on suosinut ulkona oloa ja ihana kevät aurinko onkin paistanut joka päivä. Pihaa haravoidessani naureskelin mielessäni että voisi herkempi ihminen säikähtää kun meille tulee. Oli nimittäin koko piha täynä kaluttuja luita ja hirven hampaita joita sitte kompostiin tuli vietyä kaikien lehtien ja muun mukavan ohessa. Lautatyöt jatkuvat perjantaihin asti ja vielä pitäisi siivota koirien tarhat, hevosten tarhoista puhumatakaan joten ensi viikona voin olla kyllä ihan puhki. :)
 Tänään yritin päästä eroon kaikesta ylimääräisestä talvi karvasta joka tuntuu vaan tippuvan ja tippuvan noilta mammuteilta jotka kovasti koittavat väittää olevansa meidän tamma hevosia. Hyvin huomaa että enska on hyvin tiiviisti loimi päällä ollut ja on vieläkin sillä sen karva on jo miltein kokonaan vaihtunut. Linda oli ottanut itseleen kunnon suoja kerroksen mutaa kylkiinsä ja oli väritykseltää ihan harmaa. Taisin sylkeä suustani kilotolkulla tuota irto karvaa, eikä karvan sylkeminen loppunut siihen vaan ressu oli käynyt pyörimässä jossain märäntyneestä ja sain kunnian pestä arvon herran niin voisi sanoa olleen hyvin karvan täyteinen päivä.

Kaikki kauniit varsulit.

Joku ihana ihminen oli kuvannut kaikki suonenjoella kyvyt esiin karkeloissa olleita ja sieltä se meidän ensiokin löytyy.. Nyt jänitetään Perjantaita.http://www.youtube.com/watch?feature=youtu.be&v=qbBJ36Z7Ojs&app=desktop

Suonenjoen Kinkerit.

Perjantaina 4.4.2014 oli suonenjoella kyvyt esiin tapahtuma ja olin Enskankin sinne ilmoittanut ja voin sanoa että olin kyllä ihan kauhuissani. Pesin edellisenä päivänä penskan ja olin huolella loimittanut sen tarhaan että se kestäisi myöskin puhtaana. Ideaa oli taas todella hyvä mutta kuinkas sitten kävikään. Aamu ruokia antaessani vastassa oli loimeton ja mutainen hevosen kuvatus joka väitti kovasti olevansa se kiiltävä karvainen prinssi joka se oli pesun jäljiltä. Meinasin alkaa ihan itkemämään sillä kello läheni uhkaavasti lähtöä mutta otin vielä riskin ja pesin varsan äkkiä uudeleen ja kuivailin sen hiustenkuivaajalla. ( Nyt tämä episodi jo naurataa) Valkoiset sukat olivat taas valkeat ja kuivasin vielä kavion pinnat ja laitoin niihin semmoista kavio lakkaa mikä antaa vesimäisen ja kiiltävän silauksen.

Kuva Lainattu: hevosväylä.fi


Karvan ja hännän selvitys aine oli jo ajat sitten loppunut joten turvauduin jälleen kerran vauvan pylly pyyhkeisiin ja nämä olikin ihan kultaakin kalliimpi juttu sillä ne pienen pienet pölyhiukaset imeytyivät kosteuspyyhkeeseen jättäen kiiltävän pinnan hevosen karvaan. Sitten aloitinkin letityksen ja nämä onnistuivatkin paremmin kuin viikkon takaiset eri paksuiset ja ihan sötöksenä tehdyt. Sain lettitäessäni oivalluksen että olin yrittänyt tehdä liian pieniä lettejä jolloin ne oli vaikeampi saada sykerölle. Jos olisin ommellut letit ei olisi niin haitannut mutta koska nyt oli vain kuminauhoja käytössä tein hieman paksummat letit ja sain kun sainkin ihan siistit sykeröt aikaiseksi (paitsi keskelle harjaa jossa on tosi ohut harja kohta) ja viimeisenä silauksena laitoin vielä hiuslakaa kiinikeeksi ettei varmasti irtoa ojennuksesta.

Kuljetus suojat jalkaan ja eskadronin loimi selkään ja uusi riimu pähän eettä varmasti näytäisi siistiltä. Ostoskoriin pakattiin harjat, Valkoiset eskan suojat ja kaikki muu mikä vaan juolahti mieleen että mitä voisi tarvita reissussa. Talutin enskan kopin luo ja herra käveli nuuhkaistuaan siltaa nätisti kyytiin ja jäikin sinne tyynesti odottelemaan että saatiin autoon kaikki muut roipeet pakattua. Matkaan lähdetiin yhden aikaan päivällä ja kyvyt esiin alkaisi neljän aikaan päivällä. Ohjeissa pyydettiin olemaan hyvissä ajoin paikalla sillä pois jääntien sattuessa aikataulu luonnolisesti nopeutuisi. Saavuimme perille kolmen aikaan ja oli kyllä todella hieno ja kiva vastaan otto ja opastus, mihin saatiin koppi jättää ja missä kansliat ja ei tuntunut yhtään tyhmälle kysellä että mitä tapahtuu ja en tiedä mistään mitään. Kaikki neuvoivat ja olivat todella ystävällisiä. Olin pelännyt sitä että kaikki voivottelisivat että onpas sinulla pieni hevonen mutta siellä oli jopa enskaa pienempiä kolmevuotiaita ja avautui omatkin silmät että ei se enska nyt niin kauhean pieni kuitenkaan ole. Hirveän hienoja varsoja omistajineen. Olimme enskan kanssa lähtövuorossa toiseksi viimeisenä joten enska sai rauhassa kopissa odotella sillä aikaa kun me katselimme muitten suorituksia. Meitä oli 10 kaksi/kolmivuotiaita ja kaksi neljä vuotiasta jotka suorittivat ryhmä ratsastuksen nuorempien hevosten jälkeen.

Paikalla olikin onnekseni yksi ammatikoulu aikainen kaverini ni tunsin sentään yhden ihmisen paikkalla olijoista. Alun perin oli tarkoitus lähteä kaverini mukaan avuksi ja kuvaamaan mutta sitten kuljetus autoksi päätyi meidän lava hiluksi jossa ei ole kuin kaksi paikaa joten ihan kökösti ajo matka sujui ukon kanssa kaksistaan. Harmitaa vähän kun ei saatu yhtään kuvaa tai video siellä olosta joten tämä postaus on jälleen aika teksti painotteinen.
Sitten kun olimme muutaman suorituksen katsoneet päätimme ottaa enskan autosta ulos ja kävelyttää sitä että enimmät höyryt ennen irto hypytystä olisi vähän tasaantuneet. Minua jännitti niin kovasti että koski ihan mahaan ja päähän. Enska oli hieman viriilimälä päällä uudesta paikasta ja hajuista johtuen joten uki talutteli enskaa pihalla jolloin minun oikea olkapääni saisi levätä ennen kuin veisin enskan maneesiin.

Sitten se tulikin se meidän vuoro, listasta katsoessani olin tajunnut että minä olin ainut joka oli varsansa askelaji painoteiseksi ilmoittanut. Kolmevuotiaat askellaji painoteiset saavat siis hypätä hieman matalempana kujaa halutessaan mutta eivät sitten pääse este finaaliin olenkaan. Kimmo Kinnunen oli arvioimassa irtohypytys osiota ja kysyi meiltä että onko mitä hypyytetty kun olin askelaji painoteisena ilmotanut. Jolloin sanoin suoraan että minä olen ollut niin nössö etten ole uskaltanut 90 cm isompaa hypyttää johon kimmo tuumasi että eipä mitä katsotaan miltä näyttää ja mennään sen mukaan, nostetaan jos kyvyt näytää hyvälle ja jos ei näytä niin sitten ei nosteta. Ensimäinen kierros tapahtui niin että puomit olivat vain maassa ja hevonen sai rauhassa päästellä paineita juoksemalla kujan ympäri ennen kuin otetiin kiinni siksi aikaa että saatiin esteet kujaan valmiiksi. Enska esitti irtona aika lenokaasti itseään ja kevyttä etu ja takapäätään. Ainakin se oli iloisen näkönen mutta hieman villi :)

 Kujan noustessa enskakin meinasi lämmetä ja imi itseään kujalle vähän liiankin innokkaasti jolloin se meinasi ajautua turhan lähelle esteitä mutta korjasi hienosti itse itseään ja minä laskin sitä aluksi vähän turhan kaukaa irti jolloin ystäväni riina onneksi kävi minulle sanomassa että taluta se lähemmäs ensimäistä puomia jolloin asia helpottui vaikka enska koitti kyllä kerran viedä minutkin kujalle menessään kun se innostui niin kovasti. Okseri laitetiin pystyyn kun hevonen oli inokaasti hypännyt pystynä kaikki ja oli näin olen valmis isompaan tehtävään. Ensimäisellä kerralla okserin olessa pystyssä enska kolautti jalkansa puomiin ja oli kauhean kiukkuinen asiasta ja tämän jälkeen okseria vielä hieman nostetiin ja sain enskan vietyä vähän rauhallisemmin kujan suulle ja se hyppäsikin hienosti  ja rauhallisemmin viimeisen kerran. Taisi alkaa jo vähän väsykin painamaan, olin niin älyttömän ylpeä hevos lpasestani ja se saikin paljon kehuja olemuksestaan ja hypyistään. Tällä ensimmäisellä kerralla ei hevosta muuten arvioitu kuin sanallisesti pisteyttäminen tapahtuisi viikonpäästä jolloin katsotaisiin myöskin askellajit. Taluteltiin enskaa hetki pihalla ja laitetiin se sitten koppiin päivä heiniä mutustamaan kun itse menimme hakemaan sanallisesti arvioitua arvostelua ja katsomaan neljävuotiaiden ryhmä ratsastusta. Hienoja nuoria hevosia ja paperia hakiessani kimmo kehui vielä että sinulla on hieno varsa ja kysyin sitten paljonko oli viimeisen okserin korkeus ja sehän oli 130 cm ja minä olin ihan järkyttynyt sillä en olisi ikinä uskonut että se jaksaa noinkin isoa pompata. Aivan älyttömän iloisin mielin lähdimme kotiin päin ajelemaan ja juuri ennen lähtöä näin vielä ystäväni mamin ja reissu oli hyvällä mielellä kruunattu entisestään. Kirjoitan lisää varmaan sitten uudesta reisusta en vieläkään tiedä ihan kaikkea mutta voin tehdä näiden jälkeen jonkinlaisen tiivistelmän kuinka ilmoitaa ja mitä nämä jutut pitävät sisällään. Mutta suositelen kaikille nuoren hevosten omistajille vientiä käymään tälläisessa tilaisuudessa on todella hienoa että hevosista innostuneet ihmiset neuvovat ja tukevat ja pääsee itsekkin mietimään oman hevosensa kehitys mahdolisuuksia.

Suulinen arvio enskasta oli tämänlainen: Pikkuisen kiireinen, mutta erittäin varovainen. Poikeukselisen hyvä etu-jalka tekniikka, Loppua kohden rytmi tuli rauhallisemmaksi ja selviytyminen hevosella helpommaksi. Notkea ja taitava hevonen.

kirpu ruuna kastiin.

Viikko on ollut toisaalta hiljainen ja toisaalta aika toiminan täyteinen. Vietsun kohdalla päätetiin jättää vetokisat pois suunitelmista ja astutaakin jo näin alku keväästä ja tamma onkin käynyt  oriin luona parikin kertaan ja toivotaan että nyt olisi pienen kavion kopsetta luvassa ensi kesänä. Kirpulle varatiin klinikka aika sillä se oli haluton liikumaan eikä olisi halunnut poistua karsinasta olenkaan. Mutta kun tuli aika lähteä klinikalle emme saaneet hevosta kyytiin teimme sitten mitä vaan, ei siinä auttanut kun soitaa ja sanoa että emme pääse tulemaan. Yllätys oli suuri kun ELL sanoi että ei hätä tämän näköinen he tulevat kotikäynille. Ja niin siinä kävi että kirppu ruunatiin koti pihalla ja hyvä niin sieltä löytyikin aika iso kives kiertymä mikä oli varmasti ollut kipeä. Aivan mahtavaa palvelua en voi muuta kun kehua tätä kerimäen uutta klinikkaa. Ilalla kirpu jo söi heiniään ja seisoi kirkas silmäisenä karsinassaan, kyllä nyt on niin onnelinen olo. Enska on lomaillut tämän viikoa ja näytää nautineen auringos paisteesta silmät ummessa jalkojaan leppuuttaen ja sitten kohta taas pukki laukaa spurtailen onnelinen lapsi hevonen.  Yöllä satoi lunta mikä nyt  vähän  meinaa ketutaa sillä minulla oli mielessä enskan peseminen sillä huomenna meillä olisi kyvyt-esiin suonenjoella ja minua jänittää ihan kamalasti sillä minulla ei ole oikeen minkäänlaista tietoa miten siellä nyt sitten toimitaan mutta kysyvää varmastin neuvotaan :) laitan sitten varmaan viikonloppuna kuulumisia kuinka siellä meni.

viel'ä muutama kuva pläjäys.

                                                                            Aapo <3

                 enskalla on tässä just semmonen ilme että olinpa mainoa, huomashan kaikki :D

Kuva Pläjäys :)

                                                                           aapo

                                                                            aapo