Rankka viikonloppu.

Ehkä elämäni rankin viikon loppu mutta samalla myöskin vapauttava kaikki on nyt ohi ja isä saatettu hautaan. Ehkä kerron siitä joskus tarkemmin mutta nyt en pysty/jaksa. Keskityn nyt hetkeksi vain hevosiin ja koiriin. Ihana ystäväni Veera tuli luokseni vierailulle tänä viikonloppuna, meillä on toistemme luokse parin tunnin auto matkat joten emme näe läheskään niin paljon kuin olisi suotavaa. Sununtaipäivä keskitytiin pelkästään olemaan ja viettämään hauskaa. Veera kävi tunnin pidossa aamusta jolloin itse valmistelin meille ruokaa ja katsoin lapseni kanssa piirettyjä. Koirat selvästi vaistosivat että tässä viikon lopussa oli jotain erikoista koska resssu vanhin koirani nuohosi sisällä minua tarkkailen ja selvästi halusi nyt olla ihmistä lähellä. Veeran tullessa sitten rääkkäämästä muita alettiin syömään ja odotettiin miestäni kotiin jotta päästiin liikuttamaan nuo meidän hevoset. Veeran laitoin Linda selkään ja itse ratsastin vietsulla. suitsien ja suojien lisäksi ei sitten satuloita laitettu vaan päätettiin mennä ihan rauhallinen rento mummo maasto. Veera kipusikin lindan selkään heinä paalin päältä ja itse päätin kanssa kokeilla samaa temppua vietsun kanssa. Hyvin se sitten onnistuikin vaikka vietsu lähti heti ravaamaan kun pääsin mahalleni sen selän päälle. XD
Siinä sitten pälpäteltiin kaikki maholliset asiat taivaan ja maan päältä. ensimmäinen laukakin meni hyvin tosin vietsu ei meinannut heti nostaa, vaan paukkutti iso ravurin raviaan, Lindan ja Veeran viipottaessa iloisessa isossa laukassa ohi. Siinä sitten siirettiiin käyntiin ja käveltiin hetki ja naureskeltiin Lindalle ja sen tötterö korville mummeli oli ihan innoissaan. Muutenkin että minä saan maastoon kaverin mukaan on niin harvinaista herkkua että nautin tästä reissusta ihan täysin rinnoin. Täällä meillä on mukavan kumpuilevat maastot että on paljon ylä ja alamäkiä samoin kuin pitkiä suoria. Vietsukin hokasi ensimmäisen laukan jälkeen että tämähän on kaverin kanssa hirveän kivaa ja nosti sen jälkeen joka kerta laukan kuin pyysinkin. Linda mennä humputti sitä omaa pikku raviaan aina välissä laukkojen jälkeen kun pyydettiin käyntiä. Mutta kertaakaan se ei lähtenyt pomppimaan tai tarjoamaan siksakkia tai hyppi nyt pystyyn mitä se vielä pari vuotta sitten tarjosi melkein aina maastossa, olin ihan älyttömän iloisesti yllättynyt. Hieman jännitimme miten Linda pysyy pystyssä ilman kenkiä mutta sillä oli itseasissa, helpompi liikkua kun vitsulla hokki kengissään. vietsu keräsi hirmuisia tieroja aina välissä matkaa ja liukasteli sitten niitä.  Kyllä taas ihasteltiin sitä Lindan laukkaa kyllä huomaa että hevosessa on paljon täyttä verta. Laukka on niin kevyttä ja ilmavaa että ei sitä voi kun ihastella. Koti tielle tultaessa vastassa olikin sitten yllätys... Enska juoksi ison miehen laukkaansa meitä vastaan, ei malttanut herra tarhassa olla sitä aikaa kun morsiot oli lähtenyt. Siinä se sitten käppäili meidän kanssa takasin pihaan. Loimitetiin kaikki kolme, Enskakin oli sen verran kerinnyt hiota omista juoksuistaan niin sai sekin loimen selkään ja pääsivät kaikki tarhaan päivä heinille. Kiva oli nyt vaihtaa kuulumisia ja opetus tehtäviä toisen ohjaajan kanssa. Kaiken kaikkiaan eilinen oli ihan mahtava päivä parhaan ystävän seurassa. Ja tiedän että se toinen paras ystävä ajatteli minua erityisen paljon tänä viikonloppuna sieltä rapakon takana :). Koitan saada serkkuni kuvailemaan joku kaunispäivä eläimiä nin saisin laitettua tänne uusia kuvia.