Maastoilua kerakseen ja karkailevaa ori poikaa vol:2

Tänään menin Lindalla maastoon, meinasin pistää satulan sille mutta se oli yksin kertaisesti niin lihava etten saanut vyötä kiinni. Se kyllä osaa pullistelun jalon taidon myöskin erinomaisesti mutta vaikka minä kuinka puhkuen ja puhisin en sitten vain saanut sitä maha vyötä kiinni. Eli siis ostos listaan saan laitaa pidemmän maha vyön 120 cm vyö ei sitten yltänyt joten riistäisiköhän se 130 cm. Virittelin sitten enkkuviltin ja loimi vyön pyllyn alle sillä vaikka Lindalla on tuota heinä mahaa sillä tuntuu säkä sekä selkä ranka kyllä pyllyssä ihan kiitettävästi. Matkaan kun pääsin niin eiköhän sieltä kohta kuulunut kavion kopsetta perästä ja kas kummaa enskahan se sieltä tulla viiletti. Piti sitten hetki siinä miettiä että käänynkö kotiin vai kulkeeko nuori herra mukana. Päätin jatkaa matkaa koska enska on ennenkin ollut mukana kun ratsastan, yleensä kylläkin käsi hevosena. Varmasti jos olisin ollut jossain muualla kuin koti konnuilla olisin kääntynyt kotiin mutta näillä minun maasto lenkeillä ei autoja ole joten totesin että saapahan enimmät virrat myöskin nuori mies pois. Ori poika liikkuikin kivan näköisesti häntä tötteröllä ja huomasin että se on kasvanut pituutta selästään kovasti ja saanut kaulaansa massaa. Kauhean isoksi se tuskin kasvaa sillä enskan isä on 162 cm korkea ja emä 160cm, ja Enska on jo nyt sen 160 cm joten en usko sen enää montaa senttiä kasvavan korkeutta. Mentiin aika reippaita pätkiä ravia alkuun kunnes päästiin sille tutulle laukka suoralle jonka Linda jo totta kai ennakoi ja sinkaisi matkaan. Enska laukkaili rauhallista tahtia perästä ja tamma mamma väläytteli laukan vaihtoja aika ajoin suoralla on pituutta noin kilometrin verran jonka jälkeen siirsinkin tamman käyntiin ja annoin löysät ohjat. Enska katseli tyytyväisenä maisemia eikä tuntunut olevan milläskään pitemmästä laukka pätkästäkään. Se on tehnyt näitä samoja lenkkejä yksivuotiaasta asti ja täytyy kyllä todeta että sillä on ehkä keskimääräistä kolmevuotiasta parempi kunto. Ja yksi syy karkailulle on se että olen antanut sille niin sanottua kasvu lomaa enkä ole ajanut sitä takaa tai juoksuttanut tarpeeksi ja näin olen sille on tullut tylsää. 17.2 on Enskalla nyt klinikka päivä jolloin ne niin surullisen kuuluisat suden hampaat poistetaan ja pääsee ori poikakin jo vähän totuttelemaan ratsun elämään. Siinä meidän sitten kävellessä kotiin saapui toinen ylämäki minkä olen yleensä laukannut mutta tänään olin ajatellut kävellä sen ylös.. Muuten hyvä mutta en ollut ottanut huomioon että enska ei ehkä halua kävellä ja se ponkaisikin nuoruutta uhkuen laukkaan, Lindakin olisi tahtonut rynniä perään mutta istuin tiivimin selkään ja jännitin hieman vatsalihaksiani samalla tehden puoli pidät teitä ja sain kun sainkin tamman kestämään lapasessa. Se laukkasi pienen pientä koulu hevosen laukkaa kunnes tuli mutka vastaan jota se koitti ponnistaa suurempaan vauhtiin, siinä sitten sotkeentuikin minun pidäte ja sohjoinen tie ja hävisi hevoselta takapuoli siististi alta jolloin tein hyvin tyylikkään laskeutumisen jaloilleni alas lindan pysähtyessä pärisemään että mitä, mitä nyt, mennään mennään jo. Siinä sitten taputin tammaa kaulalle ja enskakin marssi mäen alas kattomaan että mitä ne kanat täällä nyt mamoilee. Sattui sopivasti iso puupino siihen mäen alle ja ajattelin nousta siitä takaisin selkään, Linda taas ajatteli seurata perästä kun en sanonut kunnolla sille että seis ja se asettelikin jo etu kavioitaan puupinon alimmalle tasolle jolloin sitten katsoin silmät levällään että mitä ihmettä sinä teet. Kävi kyllä siinä selkään päästyäni mielessä että kyllä nuo hevoset sitten seuraa tosiaan vaikka puuhun jos se omistajakin on sinne menossa. Loppu lenkki sujuikin sitten ihan rauhassa kävimme vielä kiipeilemässä muutaman mäen käynissä ylös ja sieltä suunatiinkin suoraan kotiin. Loimitin sekä lindan että enskan ja jouduin laittamaan enskan siksi aikaa jököttämään aidan tolpaan että sain portin korjattua. tässä tuhraantuikin aikaa ihan reippaasti.  Vihdoin sitten tämän päätökseen saatuani otin vielä vietsun talliin ja valjastin sen miehelleni valmiiksi ja hän lähti vielä ajamaan minun jäädessä katsomaan poikani kanssa piirettyjä. Vietsu oli ajossa noin tunnin verran ja oli puhetta että nyt on alettava vetämään lisäpainon kanssa että on edes jotain vastusta meistä veto kisoissa tällä hetkellä meillä on vain hyvä perus kunto joten voima harjoittelu alkaisi olla ajan kohtainen. Lindan kanssa meillä olisi pää tavoiteena Juvan raviradalla olevat laukkakisat toukokuussa joten kestävyys harjoittelu alkaa Lindan kanssa olla ajan kohtainen. Huomenna on tarkoitus nyt käydä aidat läpi ja korjata ori pojan portti niin ettei sieltä pääse murtautumaan houdiinikaan ulos. siitä lisää sitten ;)