Karvan ja hännän selvitys aine oli jo ajat sitten loppunut joten turvauduin jälleen kerran vauvan pylly pyyhkeisiin ja nämä olikin ihan kultaakin kalliimpi juttu sillä ne pienen pienet pölyhiukaset imeytyivät kosteuspyyhkeeseen jättäen kiiltävän pinnan hevosen karvaan. Sitten aloitinkin letityksen ja nämä onnistuivatkin paremmin kuin viikkon takaiset eri paksuiset ja ihan sötöksenä tehdyt. Sain lettitäessäni oivalluksen että olin yrittänyt tehdä liian pieniä lettejä jolloin ne oli vaikeampi saada sykerölle. Jos olisin ommellut letit ei olisi niin haitannut mutta koska nyt oli vain kuminauhoja käytössä tein hieman paksummat letit ja sain kun sainkin ihan siistit sykeröt aikaiseksi (paitsi keskelle harjaa jossa on tosi ohut harja kohta) ja viimeisenä silauksena laitoin vielä hiuslakaa kiinikeeksi ettei varmasti irtoa ojennuksesta.
Kuljetus suojat jalkaan ja eskadronin loimi selkään ja uusi riimu pähän eettä varmasti näytäisi siistiltä. Ostoskoriin pakattiin harjat, Valkoiset eskan suojat ja kaikki muu mikä vaan juolahti mieleen että mitä voisi tarvita reissussa. Talutin enskan kopin luo ja herra käveli nuuhkaistuaan siltaa nätisti kyytiin ja jäikin sinne tyynesti odottelemaan että saatiin autoon kaikki muut roipeet pakattua. Matkaan lähdetiin yhden aikaan päivällä ja kyvyt esiin alkaisi neljän aikaan päivällä. Ohjeissa pyydettiin olemaan hyvissä ajoin paikalla sillä pois jääntien sattuessa aikataulu luonnolisesti nopeutuisi. Saavuimme perille kolmen aikaan ja oli kyllä todella hieno ja kiva vastaan otto ja opastus, mihin saatiin koppi jättää ja missä kansliat ja ei tuntunut yhtään tyhmälle kysellä että mitä tapahtuu ja en tiedä mistään mitään. Kaikki neuvoivat ja olivat todella ystävällisiä. Olin pelännyt sitä että kaikki voivottelisivat että onpas sinulla pieni hevonen mutta siellä oli jopa enskaa pienempiä kolmevuotiaita ja avautui omatkin silmät että ei se enska nyt niin kauhean pieni kuitenkaan ole. Hirveän hienoja varsoja omistajineen. Olimme enskan kanssa lähtövuorossa toiseksi viimeisenä joten enska sai rauhassa kopissa odotella sillä aikaa kun me katselimme muitten suorituksia. Meitä oli 10 kaksi/kolmivuotiaita ja kaksi neljä vuotiasta jotka suorittivat ryhmä ratsastuksen nuorempien hevosten jälkeen.
Paikalla olikin onnekseni yksi ammatikoulu aikainen kaverini ni tunsin sentään yhden ihmisen paikkalla olijoista. Alun perin oli tarkoitus lähteä kaverini mukaan avuksi ja kuvaamaan mutta sitten kuljetus autoksi päätyi meidän lava hiluksi jossa ei ole kuin kaksi paikaa joten ihan kökösti ajo matka sujui ukon kanssa kaksistaan. Harmitaa vähän kun ei saatu yhtään kuvaa tai video siellä olosta joten tämä postaus on jälleen aika teksti painotteinen.
Sitten kun olimme muutaman suorituksen katsoneet päätimme ottaa enskan autosta ulos ja kävelyttää sitä että enimmät höyryt ennen irto hypytystä olisi vähän tasaantuneet. Minua jännitti niin kovasti että koski ihan mahaan ja päähän. Enska oli hieman viriilimälä päällä uudesta paikasta ja hajuista johtuen joten uki talutteli enskaa pihalla jolloin minun oikea olkapääni saisi levätä ennen kuin veisin enskan maneesiin.
Sitten se tulikin se meidän vuoro, listasta katsoessani olin tajunnut että minä olin ainut joka oli varsansa askelaji painoteiseksi ilmoittanut. Kolmevuotiaat askellaji painoteiset saavat siis hypätä hieman matalempana kujaa halutessaan mutta eivät sitten pääse este finaaliin olenkaan. Kimmo Kinnunen oli arvioimassa irtohypytys osiota ja kysyi meiltä että onko mitä hypyytetty kun olin askelaji painoteisena ilmotanut. Jolloin sanoin suoraan että minä olen ollut niin nössö etten ole uskaltanut 90 cm isompaa hypyttää johon kimmo tuumasi että eipä mitä katsotaan miltä näyttää ja mennään sen mukaan, nostetaan jos kyvyt näytää hyvälle ja jos ei näytä niin sitten ei nosteta. Ensimäinen kierros tapahtui niin että puomit olivat vain maassa ja hevonen sai rauhassa päästellä paineita juoksemalla kujan ympäri ennen kuin otetiin kiinni siksi aikaa että saatiin esteet kujaan valmiiksi. Enska esitti irtona aika lenokaasti itseään ja kevyttä etu ja takapäätään. Ainakin se oli iloisen näkönen mutta hieman villi :)
Kujan noustessa enskakin meinasi lämmetä ja imi itseään kujalle vähän liiankin innokkaasti jolloin se meinasi ajautua turhan lähelle esteitä mutta korjasi hienosti itse itseään ja minä laskin sitä aluksi vähän turhan kaukaa irti jolloin ystäväni riina onneksi kävi minulle sanomassa että taluta se lähemmäs ensimäistä puomia jolloin asia helpottui vaikka enska koitti kyllä kerran viedä minutkin kujalle menessään kun se innostui niin kovasti. Okseri laitetiin pystyyn kun hevonen oli inokaasti hypännyt pystynä kaikki ja oli näin olen valmis isompaan tehtävään. Ensimäisellä kerralla okserin olessa pystyssä enska kolautti jalkansa puomiin ja oli kauhean kiukkuinen asiasta ja tämän jälkeen okseria vielä hieman nostetiin ja sain enskan vietyä vähän rauhallisemmin kujan suulle ja se hyppäsikin hienosti ja rauhallisemmin viimeisen kerran. Taisi alkaa jo vähän väsykin painamaan, olin niin älyttömän ylpeä hevos lpasestani ja se saikin paljon kehuja olemuksestaan ja hypyistään. Tällä ensimmäisellä kerralla ei hevosta muuten arvioitu kuin sanallisesti pisteyttäminen tapahtuisi viikonpäästä jolloin katsotaisiin myöskin askellajit. Taluteltiin enskaa hetki pihalla ja laitetiin se sitten koppiin päivä heiniä mutustamaan kun itse menimme hakemaan sanallisesti arvioitua arvostelua ja katsomaan neljävuotiaiden ryhmä ratsastusta. Hienoja nuoria hevosia ja paperia hakiessani kimmo kehui vielä että sinulla on hieno varsa ja kysyin sitten paljonko oli viimeisen okserin korkeus ja sehän oli 130 cm ja minä olin ihan järkyttynyt sillä en olisi ikinä uskonut että se jaksaa noinkin isoa pompata. Aivan älyttömän iloisin mielin lähdimme kotiin päin ajelemaan ja juuri ennen lähtöä näin vielä ystäväni mamin ja reissu oli hyvällä mielellä kruunattu entisestään. Kirjoitan lisää varmaan sitten uudesta reisusta en vieläkään tiedä ihan kaikkea mutta voin tehdä näiden jälkeen jonkinlaisen tiivistelmän kuinka ilmoitaa ja mitä nämä jutut pitävät sisällään. Mutta suositelen kaikille nuoren hevosten omistajille vientiä käymään tälläisessa tilaisuudessa on todella hienoa että hevosista innostuneet ihmiset neuvovat ja tukevat ja pääsee itsekkin mietimään oman hevosensa kehitys mahdolisuuksia.
Suulinen arvio enskasta oli tämänlainen: Pikkuisen kiireinen, mutta erittäin varovainen. Poikeukselisen hyvä etu-jalka tekniikka, Loppua kohden rytmi tuli rauhallisemmaksi ja selviytyminen hevosella helpommaksi. Notkea ja taitava hevonen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti